maanantai 6. toukokuuta 2013

Pentin juhlissa oli hauskaa meininkiä

Pekka Turtiaisen kirjoitus Pentin 80-vuotisjuhlien rääppiäisistä, joissa Nytky oli esiintymässä. Oli mukavat ja erikoiset juhlat.

Pentti kuuntelee keskittyneenä Nytkyn laulua

Pentti ja pelimannit Kivipirtissä Pekka Turtiainen

80 v. juhlat olivat raskaat. Väkeä satamäärin, kättely toivottoman pituinen tapahtuma, laulut, päälle puheet, viralliset ja epäviralliset. Pentti oli pyytänyt, että seitsemältä päästäisiin kuuntelemaan pelimannien lauluja ja soittoa, hän ei aikonut kuunnella sen pitemmälle paikallaan puheita. Heimon oli sopinut hommaavan soittajat paikalle, varmisti vielä moneen kertaan. Vasta yhdeksältä pelimannit pääsivät aloittamaan, ja silloinkaan ei Pentti päässyt alakertaan ja iltapalalle. Juhlien juontaja ohjasi jälleen portaista juhlakalun yläkertaan. Parikymmentä vierasta innostui jatkamaan iltaa Pentin toivomilla yhteislauluilla. Paikalle oli kutsuttu Kuhmoisista Pentille tuttu pelimanni Olavi Blåstedt. Hänellä kuitenkin oli toinenkin tilaisuus, eikä hän voinut tulla syntymäpäiville. Olavi oli saman tien ehdottanut: ” Emmekös voisi juhlia Pentin syntymäpäiviä toistamiseen ihan pelkän musiikin merkeissä.” Heimo ja Heljä olivat juonimassa tapahtumaa Olavin kanssa. Pentti vallan innostui, nyt hän saisi juhlat haluamakseen. Paikaksi sovittiin Tuomarlan kivipirtti, lauantaina huhtikuussa kahdelta aloitettaisiin.

Oikealta Heimo, Pekka, Paula, Pentti, Olli, Mimosa ja Tuula-Maria

Pekka ja Paula ajoivat pihaan. ”Keitähän tänne tulee, kyllähän pelimanneja, varmasti tuttujakin.” ”Niin, saas nähdä, tuleeko Pentti yksin, ja kenen kyydillä.” Autoja oli rivissä neljä, keula aitaa vasten, sinne veivät omansakin. ”Katsos, siinä oli Anneli, näytti tuntevan kun heilutti ikkunan läpi.” Ulos astuttuaan huomasi toisen kävelevän luokse kätelläkseen. Pekka koppasi Annelin syleilyyn, eivät olleet vuosiin tavanneet. Sisältä kaikui jo musiikki, oven avattuaan näkivät kolmen pelimannin olevan täydessä vauhdissa keskellä lattiaa. Päällään heillä oli mustat nahkasaappaat, mustat housut, punakirjava paita, mustat liivit ja mustat lierihatut, kaksirivinen, mandoliini ja pimpparauta. Pelimanniyhtye Nytky johtajansa Antti Järvensivun vetämänä, sekä Veikko Lahtinen kaksirivinen ja Tero Elomaa pimpparauta. Keskilattia oli muutoin tyhjä, peräseinällä oli kolmemetrinen pirtinpöytä, sen takana pitkät penkit vuorattuna lampaantaljoilla. Keskellä pöytää istui Pentti villapaidassaan musta tukka töyhdöllä kuin Tintillä. Hänen vieressään istuivat lammasfarmari Äimälästä, Klemolan Olli vaimonsa Tuula-Marian ja kummityttönsä Mimosa Stenin kanssa. Toisella puolella olivat Nytkyn miesten naiset, yhdellä kitara polvillaan. ”Ei mitään, mennääs tervehtimään, Heimoa ensin, annetaan tuliaiset.” Isäntä käveli vastaan iloissaan, kyseli oliko lahjat Pentille. ”Ei, sinulle ne on, Paula teki tyrnihilloa ja minä väsäsin sinulle paistinlastan. Tässä kas saat vielä yhden kirjoitukseni, se kertoo lyhyesti kynnön vaikeuksista alkuaikoina.” Kävivät tervehtimään Penttiä ja muita pirtissä olijoita. Soittajatkin esittäytyivät ennen kuin jatkoivat esitystään. Anneli jutteli Pentin kanssa ja siirtyi sitten sivupöydän ääreen seuralaisensa kanssa. ”Nytkyllä on toinenkin keikka tänään, lähteä täytyy kai neljän aikaan. Soittakaa vaan, mitä soittaisitte seuraavaksi. Pääsevät sitten toisetkin kyllä esiintymään.”

Nytky soittaa ja laulaa

Kesken soiton ovi aukesi, vaaleaan pellavapuseroon ja hameeseen pukeutunut nuori nainen astui sisälle kantaen kahta isoa pakaasia. Minna Hokka Koski TL:stä, tuohitorventekijä ja soittaja, laulaja ja kanteleenrakentaja heläytti päivänsä ja istahti Pekan viereen. Tullessaan hän jätti yhden kassillisen tuohitorvia keinuun ja toi kantelelaukkunsa penkille. Heimo esitteli tulijan. Saman tien hän alkoi soittaa, kanteleistaan valitsi viisirivisen, näppäili ja laulu kiersi kiviseiniä. Nytky vastasi omalla esityksellään. Se tempaisi kuuntelijat rytmiinsä, alkoivat heilua ja taputtaa, tunnelmoivat, ja Pentti seurasi mukana. Minnalla oli myös meno seuraavaan esiintymiseen pienen päästä. Vielä hyppäsi pystyyn pitkä käyrä torvi kädessään keskilattialle ja varoittamatta hirveä hevosen hirnunta heilutteli kuulijoita. Vaihtoi pieneen ruokopilliin ja soitti sillä pienen kansanlaulun. Särisevän voimakas ääni raastoi korvia. Erikoinen oli.

Minna Hokka soittaa tekemäänsä torvea

Navetan vuokranneet kaksi sisarusta naapurista olivat keittäneet lihasopan Tuomarlan karitsasta. Hapanleivän oli Ollin vaimo leiponut, talon asujat sämpylät, laittaneet salaatit, voit, juustot, juomat. Olipa täysmaitoa, luomumaitoa omasta lehmästä. Pidettiin tauko soittamisesta, kaikki kävivät syömään. Pentti kauhoi soppaa, kun hänen viereensä tuli yksi paikallisista pelimanneista. Pekka katseli, miten Pentti alkoi äkisti nauraa, sieppasi kameransa ja koetti saada tästä harvinaisesta tilanteesta kuvaa. Pentti jäi yksin ja päänsä heilui ja suunsa avonaisena hyrisi. Syötiin ja juotiin, keitto oli sakeaa ja maukasta, leivonnaiset aivan makoisia. Hapanleivän kuori oli juuri osuvan sitkasta, maku riittävän hapanta, voi päällä, ah. Paula katseli Pentin lautasta. ”Tuonko sinulle haarukan, jotta saat perunat muusattua?” ”Ei tarvi, kiitos vaan, nämä menee hyvin lusikalla. Leipääkin otin, saan sitäkin purtua.” ”Otatkos maitoa, tämä on talon lehmästä?” ”Otan kiitos, lasi vaan on hieman pieni.” Heimo oli valuttanut pihakoivustaan mahlaa. Sitä tarjottiin pienistä laseista tervetulomaljana kaikille. Siihen lasiin Pekka kaatoi maidon. ”Haenko sinulle lisää keittoa, kun olet siellä keskellä?” ”Hae vaan, mutta älä laita sitä lihaa, sitä minä en saa purtua.” Lautanen tyhjeni, uusi haettiin. Ruoka painui taas entiseen malliin. Pekka istahti Pentin viereen juttelemaan. ”Kuinkas sinun Helsingin retkesi sujui?” ”Kyllä se. Äsken Reima tuli soppajonossa viereeni sanomaan, että nyt hän ymmärtää, miksi maaseutu on autioitunut, kun kuuli tuon ruokopillin soiton. Nauroivat vielä molemmat. Kahvi ja tee seurasi. Pekka pisteli kakkulapiolla annoksen itselleen ja kysyi Paulalta: ”Laitanko sinullekin?” ”Kyllä minä itse saan.” Samassa Pekka kuitenkin pisti lapiolla ison palan ja alkoi sitä nostaa tassille. Pala katkesi keskeltä, mäjähti pöydälle ja osin tassille. ”Onnistu, mutta sai siinä tarkkanakin hääriä.” Pientä motkotusta kuului korvaan.

Vasemmalta Reima, Ilkka ja Heimo

Jätkäperinteeseen erikoistunut pelimanniyhtye Oksetti aloitti esiintyjä kerrallaan. Reima Ojala viisirivisellään soitti ja lauloi, Heimo kasirivisellään liittyi mukaan, Kyttälän Ilkka käveli banjonsa kanssa samaan riviin. Hän esitti soolona kappaleen silakasta, silakala pilakala… kappale taisi olla Lavin Vepan kynästä. Taas nousi tunnelma, aloitettiin hakea kappaleita vihkosesta, kaikki pääsisivät mukaan laulamaan. Silloin pikkutauon paikalla Reima astahti eteen. ”Täällä on ollut syntymäpäivä vähän aikaa sitten, laulan siihen sopivan kappaleen.” Pentti nosti päätään, muut vaikenivat ja viisirivinen sekä laulu täyttivät sielut. Hyvin tunnelmallista ja kaunista. Kysyivät mitä laulettaisiin seuraavaksi. Vihossa oli niitä kappaleita, joita Heimo ja Pentti olivat etukäteen mielineet esitettävän. Voimakas soitto ja kaikuva laulu, rytmiset säkeet, kaihoisat kansansävelmät, reippaammat slaavilaiset. Paikalle oli tullut naiskaksikko Sahalahdelta. Suvi Puronen vetäisi muutaman säkeistön paikaltaan, Pentti vastasi laulaen soolona, kaikki taputtivat. Suvi lauloi parinsa Tuula Sivulan kanssa vielä muutaman laulun Oksetin ja Nytkyn säestämänä. Pekka oli varautunut pienellä tekstillä. Heimo oli pyytänyt soittamaan huilulla muutaman kappaleen. Siitä ei tullut vuosien tauon jälkeen mitään, harjoitteli edellisenä päivänä ja päätti olla esiintymättä. Totesi kuitenkin ratkaisun olleen väärän, kun oli kuullut ruokopillin vetelyä. "Minusta on aika päästää Pentti ääneen," sanoi Pekka poukahtaessaan keskilattialle, "minulla on tässä yksi puhelu, jonka kävimme toistakymmentä vuotta sitten." Pekka alkoi lukea, kuuntelivat ja Anneli terästäytyi kuullessaan nimensä olevan mukana.

Suvi, Tuula ja Pekka

”Pidetään pieni tauko, Nytkyn ja Minnan täytyy kohta lähteä, niin voisimme käydä navettakierroksen, mitä siellä nyt sitten on, Leppäsen Liisalla ja Pelttarin Mikalla, kaneja, kanoja, viiriäisiä, lampaita, lehmiä, pari vuohta kileineen, länsisuomalainen sonnivasikka, riikinkukko, hevosia ja lampaita. Tehdään sitten illalla toinenkin kierros, kun kaikki eivät nyt mahdu kuulemaan ja näkemään.” Pirtti lähes tyhjeni. Eteisessä Pekkaa vastaan tuli iäkäs mies. ”Älä pelästy tällaista vanhaa miestä, olen tulossa soittamaan tänne.” ”Tässä ei pelätä mitään, tervetuloa vaan, astu sisään. Heimo on navetassa, tulee kohta.” Kättelivät, Olavi Blåstedt saapui. Näin oli väki hiljalleen vaihtunut. Palasivat pirttiin, soitto ja laulu jatkuivat. Heimo pyysi Olavia aloittamaan. Niin kaihoisan kauniisti soi Lokki, Sininen huivi, Elämää suomalaismetsissä ym. Pekan ja Paulan aika oli lähteä. Takun Heljä Toijalasta oli saapunut kaksirivisensä kanssa heidän jälkeensä, samoin naapureita ja kyläläisiä. Olavi, Heljä ja Heimo soittelivat. Tapahtuma venyi puolille öin, oli Pentin näköinen.

lauantai 16. maaliskuuta 2013

Muutamien Nytkyn laulujen esittelyjä

Muutamien Nytkyn laulujen esittelyjä

Kahvilaulu

Kahvin alkuperä on paikannettu arkeologisten kaivausten perusteella nykyiseen Etiopiaan. Sieltä se

tuli Turkin kautta Italiaan 1500-luvun lopulla ja levisi sieltä muualle Eurooppaan. Tukholman ensimmäinen kahvila avattiin 1708. Tukholmasta kahvi tuli Turkuun, jonka tunnetuin kahvila

1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa oli mamselli Eva Falckin kahvila Brinkkalan talossa, jonka parvekkeelta joulurauha julistetaan. Siellä vierailivat mm. Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolf ja kuningatar Fredrika sekä Britannian prinssi Wilhelm Fredrik. Kuningas muurasi Akatemiatalon peruskiven 1802. Tilaisuudesta on korkokuva Akatemiatalon juhlasalissa. Juhlat olivat Falckin juhlahuoneistossa.

Tämä laulu on aika vanha, sillä sen 4. säkeistö on Mercur galant-yhtiön kahvimainoksesta vuodelta 1711. 1800-luvulla oli vallalla merkantilistinen kauppapolitiikka. Tavoitteena oli ylijäämäinen kauppatase eli viennin oli oltava tuontia suurempaa. Tämä sai pikkumaisia piirteitä, kun esimerkiksi kahvinjuonti kiellettiin. Seurauksena oli, että kahvia salakuljetettiin maahan ja sitä keitettiin saunan pesässä turvassa kahvipoliiseilta.

Vanhoissa mitoissa leiviskä oli 20 naulaa eli 8,5 kg. Tukholmassa leiviskä oli 16 naulaa eli 6,8 kg. Porvoossa leiviskä oli 12,5 kg. Tästä johtui sanonta ”annettiin oikein Porvoon mitalla”. Nykyisessä mittajärjestelmässä leiviskä on 10,0 kg.

Kilogrammalaulu

Laulussa esiintyy vanhoja ja uusia mittoja. Suomessa siirryttiin desimaali- eli kymmenjärjestelmään 1848 ja uusiin metriin ja kilogrammaan perustuviin mittoihin 1886–1892. Naula oli 32 luotia eli 425 gr, joten luoti oli 13,28 gr. Jalka oli 12 tuumaa eli 29,69 cm, joten tuuma oli 24,74 mm. Vanhoja tilavuusmittoja olivat mm. kannu n. 2,6 l ja tuoppi n. 1,3 l. Uusia mittoja ovat litra, kilogramma ja metri.

Meijerilaulu

Suomeen ryhdyttiin perustamaan meijereitä vuosien 1866–1868 suurten nälkävuosien jälkeen. Niitä syntyi melkein joka pitäjään. Nykyään meijereitä on koko Suomessa vain muutamia ja maitoa sekä maitotuotteita kuljetetaan pitkiä matkoja. Heinän viljelyn ja maidon tuotannon lisääminen ja meijerien perustaminen oli suuri yhteiskunnallinen murros, sillä näin syntyi paljon uusia työpaikkoja.

Toijalan likat

Turku – Toijala rautatie valmistui 1876. Tämä laulu kertoo ratatyömiesten ajatuksista silloisissa työmaaolosuhteissa. Sitä ei voi siirtää nykyaikaan eli laulu ei millään lailla koske nykyisiä Toijalan tyttöjä. Ilman tällaisia kulttuurihistoriallisesti tärkeitä esimerkkejä 1800-luvun lauluista Nytkyn ohjelmisto jäisi turhan kapeaksi. Tätä laulua naiset toivovat jostain syystä keikoilla kaikkein eniten. Laulu on opittu Arvo Ahlgrenilta professori Erkki Ala-Könnin kokoelmista Tampereen yliopistossa.

Tero Elomaa

Nytkyn konsertti Sibelius-museossa Turussa 10.2.2013 oli suurmenestys. Kiitoksia kaikille!

keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Pelimannimerkki pimpparaudalla

Tero Elomaa

Pelimannimerkki pimpparaudalla

Alkutilanne

Olin Nytky-yhtyeen jäsenenä Levin Kevätsoitoissa toukokuun alussa. Kun olimme esiintyneet konsertissa Levi Summitissa, tuli Suomen Kansantanssin Ystävien pääpelimanni Jari Komulainen luokseni ja sanoi, että hänen mielestään minun pimpparaudan soittoni on sellaista tasoa, että minun pitää ehdottomasti suorittaa kultainen pelimannimerkki tällä soittimella. Sillä olisi suuri positiivinen ja historiallinen merkitys kansanmusiikille ja Suomen Kansanmusiikkiliiton organisaatiolle. Olen miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että tämä projekti kannattaa toteuttaa. Olen itse vaatimaton mies enkä kaipaa kunniaa ja mainetta, mutta pimpparauta on niin hieno soitin, että sen mainetta ja tunnettuutta kannattaa kohottaa kaikin mahdollisin keinoin. Legendaarisen pimpparaudan tekijän ja soittajan Erkki Saastamoisen aikana ei pelimannimerkkejä vielä voinut suorittaa, joten nyt voitaisiin tehdä historiaa ja nostaa tämä soitin muiden rinnalle. Koska ei varmaankaan ole mielekästä soittaa kappaleita pelkällä pimpparaudalla, saadaan merkkisuorituksesta miellyttävää kuultavaa, jos melodiat soitetaan esimerkiksi kaksirivisellä harmonikalla. Joku vastaavan pelimannimerkin haluava kaksirivisen soittaja voisi ehkä suorittaa merkin yhtä aikaa minun kanssani, aluksi siis pronssimerkin. Turun Kaksiriviset on luvannut tarvittaessa soittaa kappaleet, jollei muita halukkaita ilmaannu. Olen laatinut sävelmistä alustavan listan, mutta kappaleita voidaan vaihtaa melodian soittajan/soittajien toivomuksen mukaan ja tehdä siten lopullinen lista. Pronssimerkin suorittaminen voisi ehkä tapahtua Varsinais-Suomen Pelimanniyhdistyksen järjestämänä ja muut Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämänä. Jos tämä Jari Komulaisen ehdotus katsotaan toteuttamisen arvoiseksi, niin se on varmaan kunniaksi Turun Kaksirivisille, Nytkylle, Varsinais-Suomen Pelimanniyhdistykselle, Suomen Kansanmusiikkiliitolle ja kansanmusiikille yleensä.

Toteutus

Pelimannimerkin suoritus toteutui Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen (ent. Pelimanni-

yhdistys) toimesta 7.10.2012 Mynämäen Työväentalossa. Kaksirivistä soitti Jenni Mäkelä, joka myös itse suoritti pronssisen pelimannimerkin. Suorituksen jälkeen Antti-Jussi Janka-Murros kysyi minulta seuraavia asioita:

Kuka olet ja millainen on historiasi kansanmusiikin parissa?

Minut tunnetaan siitä, että olen perustanut ja vetänyt käyntiin kaksi eri aloilla toimivaa suurta suunnittelutoimistoa Elomatic Oyn ja Etteplan Oyn. Olen pikkupojasta saakka laulanut kuoroissa, joiden ohjelmistoissa on ollut mm. kansanlauluja. Opiskellessani Teknillisessä korkeakoulussa lauloin Polyteknikkojen Kuorossa ja menin myös mukaan Helsingin yliopiston Voimistelulaitoksen tyttöjen vetämiin tanhuharjoituksiin. Siitä asti kansanmusiikki on kuulunut kuvioihin myös tanssin kautta. Nykyään laulan ja soitan kansanmusiikkia Nytky-yhtyeessä, Turun Kaksirivisissä, Turun Laulelman Ystävissä, Sekakuoro Kulkusissa ja Turun Kansantanssin Ystävissä.

Miten pimpparauta valikoitui soittimekseksi?

Nytky teki vuonna 1995 kahden viikon Amerikan kiertueen, ja minut pyydettiin pimpparaudan soittajan ja laulajan tuuraajaksi. Minulla oli ennen matkaa puoli vuotta aikaa opetella pimpparaudan soitto ja laulujen sanat. Joka päivä soittamalla ja laulamalla sain eri tahtilajit hallintaan niin, ettei soittamista tarvinnut yhtään ajatella, vaan voi keskittyä laulamiseen. Soitan kyllä jonkin verran kaksirivistäkin, mutta käytännössä minulle lankeaa aina pimpparaudan soittajan osa.

Olet tiettävästi ensimmäinen pimpparaudalla pelimannimerkin suorittanut. Minkälaisia haasteita tämä asetti merkin suorittamista tarkastellen?

Merkkivaatimusten mukaan säestyssoittimella täytyy soittaa osa kappaleista pelkästään tällä soittimella. Pimpparaudalla se on hiukan hankalaa, kun siitä tulee vain yhtä säveltä ja sen monikertoja. Pronssimerkkiin riitti se, että kerroin pmpparaudasta, sen historiasta, valmistuksesta ym. ja näytin miten eri tahtilajit soitetaan. Lisäksi soitimme kolme kappaletta yhdessä Jenni Mäkelän kanssa, joka suoritti samalla merkin kaksirivisellä.

Mikä on pimpparaudan soiton tila Suomen pelimannikentällä tänä päivänä?

Pimpparaudan soittajia on aika vähän, mutta kuitenkin joitakin eri puolella Suomea. Hyvä merkki on se, että uusia pimpparaudan tekijöitä on ilmaantunut markkinoille. Kun on soittimia, löytyy myös soittajia. Mainittakoon tekijöistä vaikka nuori soitinrakentaja Juhana Nyrhinen Kurusta. Minusta tuntuu, että pimpparaudan soiton arvostus on nousussa, vaikkei ehkä ollakaan siinä tilanteessa kuin Erkki Saastamoisen aikoina. Kun silloin porukka kokoontui soittelemaan, saattoi joku sanoa, että ei aloiteta vielä, kun raudan soittaja ei ole vielä tullut.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Missä voi päästä kuulemaan soittoasi?

Sovimme Jennin kanssa viime kesänä Kaustisella, että rupeamme harjoittelemaan pelimannimerkkiä varten. Pronssimerkki on nyt suoritettu. Päätimme myös, että ensi kesänä suoritetaan hopeamerkki ja vuonna 2014, kun Kaustisella on Varsinais-Suomen teemavuosi, niin suoritamme kultamerkin. Olen Jennin upeasta kaksirivisen käsittelystä hyvin kiitollinen, koska yksin en voisi merkkiä pimpparaudalla suorittaa. Soittoani voi kuulla pelimannitapahtumissa, joissa Nytky tai Turun Kaksiriviset on esiintymässä. Kappaleita löytyy myös YouTubesta, Nytkyn MySpace- tai Facebook-sivuilta ja Turun Kaksirivisten MySpace-sivuilta. Ehkä jossain vaiheessa päästään niin pitkälle, että voidaan järjestää kurssi pimpparaudan soitossa, ja sinne tulee runsaasti osanottajia. Tämä hieno soitin ansaitsisi sen.

Lisätietoja

Pimpparautaa eli triangelia on käytetty ainakin jo 1500-luvulla. Angelika Kauffmannin piirros L’Allegra triangelin soittajasta on vuodelta 1779. Englannin kielisessä Wikipediassa on laaja kirjoitus triangelista The Triangle. Minun Facebook-sivuillani olevassa albumissa Pimpparauta on lisää aiheeseen liittyviä kuvia. Minusta on enemmän tietoa Facebook-sivuillani kohdassa Muistiinpanot, jos jotain tämän lisäksi kaivataan.

tiistai 11. joulukuuta 2012

Pimpparauta ja sillä soittaminen

Tero Elomaa

Pimpparauta ja sillä soittaminen

Eräs kansanmusiikissa käytettävä soitin on triangeli eli pimpparauta. Kansanomainen nimitys pimpparauta tulee siitä, että kolmion muotoista soitinta lyödään ohuella tangolla tai puikolla eli sitä pimputetaan. Triangeli on hyvin vanha soitin. Sitä on soitettu ainakin jo 1500-luvulla. 1600 luvun alussa tehdyssä Kristuksen syntymäjuhlaa kuvaavassa Ambrosius Franckenin maalauksessa on orkesteri, johon kuuluu myös pimpparaudan soittaja.

Huomattava pimpparaudan kehittäjä ja soittaja oli Kiuruveden Koivujärven Rauhaniemen seppä Erkki Saastamoinen, jota sanottiin Koivujärven Väinämöiseksi. Olen nähnyt hänet Kaustisella 1970-luvulla. Hän oli vaikuttava ilmestys valkoisine hiuksineen ja partoineen ja hänen taiturimainen soittonsa teki kuulijaan maagisen vaikutuksen. Pajassaan hän teki lukemattomia pimpparautoja kokeilemalla erilaisia materiaaleja, ainevahvuuksia, muotoja sekä lämpö- ja pintakäsittelyjä. Kokeilujen tuloksena hän sai raudat soimaan kuin viritettyinä tiettyyn sävelkorkeuteen ja sen kerrannaisiin. Koin suurena kunniana sen, kun Kaustisen Pelimannitalon Laulutuvan silloinen vetäjä Saila Sillanpää tuli sanomaan minulle muutama vuosi sitten, että soitan kuin Erkki Saastamoinen. Hänestä tehtiin elokuva Soittava seppä vuonna 1981 ja muistojulkaisu Seppä ja rauta vuonna 1990. Erkki Saastamoinen kuoli 1989.

Nykyisistä pimpparaudan tekijöistä mainittakoon Rauno Nieminen Ikaalisesta ja Juhana Nyrhinen Ylöjärven Kurusta. Rauno Niemisen kirjoitus Rijankeli, tahtirauta, pimpparauta... löytyy lehdestä Friiti Nro 3 vuodelta 2004. Siinä kerrotaan mm. kuinka Rauno teki pimpparautoja yhdessä seppä Eino Skytän kanssa ja niistä tuli niin hyviä, että Kansallisoopperan orkesterikin hankki niitä puolisen tusinaa.

Pimpparaudan pitotapoja

Klassisen musiikin konserteissa triangelia riiputetaan narussa tai nauhassa ja sitä lyödään silloin tällöin vapaana eli vaimentamattomana. Pelimannimusiikissa pimpparauta soi pääsääntöisesti joka tahdissa ja yleensä sekä vaimennettuna että vapaana. Tavallisesti lyödään vaimennettuna alatankoon ja vapaana ylätankoon. Lyöntipuikko on siis kolmion keskellä. Pelimannitapahtumissa olen nähnyt monenlaisia pitotapoja. Jotkut pitävät kiinni kolmion kannasta, jolloin rauta soi koko ajan vaimennettuna. Jotkut toiset pitävät rautaa lappeellaan kämmenellään, jolloin se on myös koko ajan vaimennettuna. Soitto kuulostaa kuitenkin elävämmältä, kun sitä soitetaan sekä vaimennettuna että vapaana. Yläkulmaan solmittu lenkki pannaan peukalon ympäri ja muilla sormilla vaimennetaan alaspäin lyönnit ja vapautetaan ylöspäin lyönnit. Itse pidän keskisormea yläkulmassa ja lenkkiä peukalossa. Näin rautaa on helpompi hallita ylimääräiseltä heilumiselta, mutta se soi kuitenkin yhtä kauniisti kuin vapaasti riippuessaan.

Eri tahtilajien soittaminen

Kun opettelee soittamaan pimpparautaa, voi aluksi lyödä pelkkää ykköstä ylhäältä päin ylätankoon.

Tätä tapaa voi käyttää myöhemminkin joissakin kappaleissa, esim. hitaissa, hartaissa katrilleissa. Seuraavaksi opetellaan lyömään vuorotellen vaimennettuna alatankoon ja vapaana ylätankoon. Soittopuikko kulkee siis edestakaisin ala- ja ylätangon väliä musiikin tahdissa ja rauta vaimennetaan aina alas mennessä ja vapautetaan ylös mennessä. Tämä soittotapa sopii esim. marssiin, polskaan, humppaan, poloneesiin, katrilliin, menuettiin, hitaaseen valssiin, cajun-valssiin ja jigiin. On huomattava, että esim. ravimarssissa ei voi käyttää kävelytahtia, vaan täytyy ottaa nopeampi ravin poljento, mutta soittotapa on sama.

Valssi, hambo ja masurkka soitetaan siten, että lyödään kaksi kertaa vaimennettuna alatankoon ja kerran vapaana ylätankoon. Sottiisi, jenkka, polkka, tango ja foksi soitetaan lyömällä kaksi kertaa alatankoon siten, että puikko ei ensin osu välillä ylätankoon, mutta joka toisella kerralla osuu vaimentamattomaan ylätankoon . Jos soitettavassa kappaleessa on taukoja, ne pitää tietysti huomioida. Soinnin voimakkuutta säädetään lyömällä kovemmin tai hiljempaa.

Mainittakoon, että pimpparautaa käytetään myös muissa maissa. Esim. Cajun- ja Zydeco-kappaleissa Lousianassa kuuluu usein pimpparauta. Eräät rock-yhtyeetkin käyttävät pimpparautaa soiton elävöittämiseen. Toivottavasti tämä hieno soitin säilyy käytössä meilläkin ja saa ansaitsemansa arvostuksen.

Oma soittourani

Pääsin Nytky-yhtyeeseen soittamaan pimpparautaa ja laulamaan kesäkuussa vuonna 1995, kun Nytky oli saanut kutsun kahden viikon Amerikan kiertueelle. Silloinen pimpparaudan soittaja ei uskaltanut mennä lentokoneeseen, joten minä pääsin hänen tilalleen. Sain tiedon asiasta puoli vuotta ennen matkaa. Harjoittelin soittamista joka päivä että sain sen tasolle, jossa sitä ei tarvitse ajatella yhtään, vaan voi keskittyä laulamiseen. Opettelin ulkoa kaikki Nytkyn ohjelmistossa olleet laulut.

Nytkyn vakituiseksi jäseneksi pääsin 1.1.2000. Olen soittanut myös Turun Kaksiurivisissä Tapio Vainiston johdolla, Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksessä Anna Janka-Murroksen johdolla, Varsinais-Suomen maakuntaorkesterissa Antti-Jussi Janka-Murroksen johdolla, Orivesi All Starsissa Antti Järvelän johdolla ja Europeade 2017 tapahtuman yhteydessä pidetyssä Joki – Ån esityksessä Marjaana Puurtisen johdolla.

Suoritin Suomen Kansanmusiikkiliiton pronssisen pelimannimerkin Mynämäellä syksyllä 2012. Sitä valvoi kolme tuomaria, joille piti antaa 20 kappaleen lista eri tanssilajeja edustavia kappaleita. Niistä he valitsivat neljä minun soitettavakseni. Kolmessa minua säesti kaksirivisellä Jenni Mäkelä, joka samalla suoritti itse pronssimerkin. Yksi piti soittaa ilman säestystä, joten lauloin sen kappaleen tunnistamiseksi.

Hopeamerkin suoritin Kaustisella kesällä 2013 yhdessä Jenni Mäkelän kanssa. Tuomarit valitsivat 40 kappaleesta 6 soitettavakseni. Neljässä Jenni säesti ja 2 soitin yksin laulaen melodiat. Jenni suoritti itse samalla hopeamerkin.

Kultanerkki tuli sitten Orivedellä vuoden 2014 lopussa. Siellä listallani oli 60 kappaletta, joista tuomarit valitsivat 8. Kuudessa minua säesti Kirsi Lindfors (nyk. Jaakkola) viisirivisellä harmonikalla. Hän suoritti itse samalla kultamerkin. Soitin yksin laulaen melodiat 2 kappaletta.

Heli Laaksosen soittokeikka Kaustisella

Nytky oli majoittuneena Ala-asteen erääseen luokkaan. Yhtenä aamuna Heli Laaksonen tuli sisään ja kysyi saako täällä nukkua. Toivotin hänet tervetulleeksi, ja hän valitsi patjan itselleen. Hän oli VIP-vieraana tullut Kaustiselle edellisenä päivänä ja ajatellut majoittua telttaan leirintäalueelle. Kun hän oli ajanut alueelle ja noussut autosta, tuli heti pari nuorukaista kysyen saavatko he pystyttää Helin teltan. Se oli valmiina tuossa tuokiossa, ja Heli nosti tarvittavat tavarat sisään. Yöllä rupesi satamaan. Aamulla, kun Heli heräsi, hän kuuli kysyttävän, maistuisiko kahvi. Avulias herrasmies oli tehnyt aamupalan valmiiksi ja tarjosi Helillekin. Heli oli hyvästä palvelusta kiitollinen, mutta kun sade yhä yltyi, hän päätti siirtyä sisätiloihin. Sattumalta hän tuli luokkaan, jossa minä, Antti Järvensivu ja Veikko Lahtinen eli Nytky olimme.

Oli tosi mukavaa kuunnella Helin juttuja, ja tunnelma oli korkealla, kun tuollainen persoonallisuus oli tupsahtanut seuraamme. Harjoittelimme siinä Nytkyn esitystä varten. Heli kuunteli keskittyneesti. Kun lopetimme, hän sanoi, että olisi kiva osata soittaa jotain. Sanoin, että kaksirivinen ja mandoliini ovat ehkä vähän vaikeita, mutta minä näytän miten pimpparautaa soitetaan. Esittelin hänelle huolellisesti, miten eri tanssilajit soitetaan. Oppitunnin jälkeen Heli otti pimpparaudan, löi sitä yhden kerran, antoi raudan minulle ja totesi: Nyy mää voin sanno, ett mää olen Kaustisel soittanu. Kiitokseksi oppitunnista hän antoi minulle runokirjansa Pulu uis, jonka kansilehdelle hän kirjoitti: Kaustisen kämppiksel Terol ilost miält! Heli Laaksonen 14.7.2004.

Heli on vieraillut muulloinkin Kaustisella. Kesällä 2014 hän toimi Varsinais-Suomen kavalkadin juontajana.

Sattumia matkan varrelta

Lensin kerran British Airways yhtiön koneella Lontoosta New Yorkiin. Matkalla amerikkalainen mies tuli kysymään, että onko minulla pimpparauta mukana. Kun sanoin, että on se, niin hän pyysi minua tulemaan New Yorkissa pubiin, jossa pidetään illalla jamit. Siellä oli kiva soitella mukavassa porukassa eikä tarvinnut tilata juomia, soittaa vaan. Mies oli nähnyt Nytkyn soittavan Göteborgin kadulla Nordlek

tapahtuman aikana ja painanut minun kasvoni mieleensä.

Liettuan Alytaysissa Nytky esiintyi urheilukentän laidalla, kun rupesi reippaasti satamaan. Antin ja Veikon viereen tuli äkkiä tytöt pitämään sateenvarjoa. Minun viereeni ei tullut, kun sillä ei ollut niin väliä, vaikka minun pelini kastuikin.

Kerran eräs mies tuli Nytkyn esityksen jälkeen kanssani juttelemaan. Hän oli kiinnostunut siitä miten pimpparaudalla soitetaan. Näytin muutaman soittokuvion. Sen jälkeen hän sanoi, että voisi ehkä soittaa pimpparautaa, jos joku toinen virittää sen.

Jos haluat nähdä, miten eri tahtilajit soitetaan, katso YouTubessa video Pimpparaudan ABC.