Turun ammattikorkeakoulun alkuvaiheet

Kun olin perustanut ja ensimmäisenä toimitusjohtajana vetänyt käyntiin ja menestyvälle kasvu-uralle ensin Elomatic Oy:n ja sittemmin Etteplan Oy:n, johon sulautettiin myös aikaisemmin perustamani ja johtamani Prosessikone Oy, siirryin vuonna 1989 Turun teknillisen oppilaitoksen Teknologiapalvelujohtajaksi. Sain silloin ensimmäisten tehtävieni joukossa silloiselta uudistusmieliseltä rehtorilta Matti Niinimäeltä toimeksiannon laatia alustava suunnitelma ammattikorkeakoulun perustamiseksi Varsinais-Suomeen. Kävimme Niinimäen ja muutaman oppilaitoksemme opettajan kanssa Saksassa tutustumassa eräisiin ammattikorkeakouluihin. Matkan jälkeen nimettiin kehittämisprojektin johtoryhmä ja ohjausryhmä.

Ammattikorkeakouluprojektin johtoryhmään tulivat rehtori Matti Niinimäki, johtokunnan puheenjohtaja Urpo Pietilä ja yliopettaja Raimo Hyvönen. Ohjausryhmään kuuluivat Matti Niinimäki, Turun silloinen kaupunginjohtaja Armas Lahoniitty, Matti Hupponen Tekesistä ja professori Heikki Ihantola Turun yliopistosta. Edellä mainittujen henkilöiden suullisten tai kirjallisten lausuntojen lisäksi yhden näkökulman projektiin esitti myös Kristiina Annala.

Jotta tämäkin suunnitelma, jonka perusteella Turun teknillinen oppilaitos sai ammattikorkeakoulun kokeiluluvan ja joka johti Turun ammattikorkeakoulun perustamiseen, olisi netissä luettavissa, laitan tähän projektin "Varsinais-Suomen ammattikorkeakoulu" projektisuunnitelman, jonka olen päivännyt 10.1.1990.

Vuonna 1992 minut kutsuttiin Turun yliopistoon vetämään Uuden teknologian projekteja. Yksi projekteista, jonka ohjausryhmässä olin yliopiston edustajana, oli Varsinais-Suomen energiatoimiston perustaminen Turkuun EU:n rahoituksella. Tämä toimisto on nykyään nimeltään Valonia. Sen toiminta on huomattavasti laajentunut alkuperäisestä.

Ilkka Lähteenmäki jatkoi ammattikorkeakouluprojektia tekemällä laajan oppiainekohtaisen Turun ammattikorkeakoulun kokeilusuunnitelman. Näin saatiin aikaan teknillinen ammattikorkeakoulu Turkuun. Se on sittemmin laajentunut kolmelle paikkakunnalle ja seitsemän eri alaa käsittäväksi, ja on yksi suurimmista maamme ammattikorkeakouluista.

Kuvittelimme projektia suunnitellessamme, että Varsinais-Suomeen riittäisi yksi ammattikorkeakoulu, jonka nimesimme Varsinais-Suomen ammattikorkeakouluksi. Projektin tuloksena syntyi kuitenkin Turun ammattikorkeakoulu, ja maahamme perustettiin kaikkiaan 27 ammattikorkeakoulua. Nykyinen taloustilanne on aiheuttanut sen, että osa ammattikorkeakouluista pitäisi lakkauttaa. Tavoitteeksi on esitetty, että niitä jäisi toimintaan enintään 18. Turun ammattikorkeakoulunkin määrärahoja aiotaan vähentää 8 miljoonaa vuodessa ja toimialoja supistaa neljään. Saa nähdä, mitä tapahtuu. Lakkautusuutiset saivat minut muistelemaan sitä, miten kaikki alkoi.

Näyttää siltä, että ammattikorkeakoulujen kohdalla tapahtuu samoin kuin monella muullakin alalla eli ensin lisätään ja sitten vähennetään. Kun vuosien 1866-68 suurten nälkävuosien jälkeen aloitettiin laajamittainen karjanhoito, niin meijereitä perustettiin joka pitäjään. Nyt ei niitä ole kuin muutama koko Suomessa. Pankin konttori piti yhteen aikaan olla melkein joka korttelissa. Nyt niitä vähennetään koko ajan.

Lopuksi on todettava, että Turun ammattikorkeakoulu ja Valonia olisivat epäilemättä syntyneet ilman minun työpanostanikin, mutta Elomatic Oy:tä ja Etteplan Oy:tä ja niiden paria tuhatta työpaikkaa ei olisi olemassa ilman minua.

Ohje kuvien katseluun: Klikkaa ensimmäistä kuvaa, jolloin kuva suurenee ja alareunaan tulee sisällysluettelo. Siitä on helppo klikata seuraava kuva tarvitsematta siirtää hiiren paikkaa.

                                                                                                Tero Elomaa

Tero Elomaa, Matti Niinimäki ja Ilkka Lähteenmäki

Tämä siitä tuli

Nytky Pentin syntymäpäivien rääppiäisissä

                                                                                                                               

Nytky Pentin syntymäpäivien jälkinäytöksessä

Linkolan Pentti täytti pyöreitä vuosia viime joulukuussa. Syntymäpäiväjuhla oli ollut pitkä ja rasittava, täynnä puheita ja muuta raskasta kuultavaa. Niinpä hän ehdotti pelimanniystävälleen Heimo Tuomarlalle, että järjestetään hauskat rääppiäiset huhtikuussa ja kutsutaan sinne hyviä ja hauskoja esiintyjiä musiikin saralta. Ajankohdaksi valittiin huhtikuun 21. päivä ja juhlapaikaksi Valkeakosken Tuomarlan Kivipirtti.

Heimo lähetti Nytkylle kutsun esiintymään. Juhlan piti alkaa kello 15, mutta kun Nytky oli jo luvannut esiintyä iltamissa Loimaalla kello 18 samana iltana, niin sovittiin, että aloitetaan kello 14 ja Nytky saa ensimmäisen esiintymisvuoron kello 14 – 16. Kun oli kysymyksessä näin erikoinen ja harvinainen keikka, niin tytöt Hili (Hilkka) ja Irmeli halusivat lähteä mukaan.

Kun ajoimme Kivipirtin pihalle, niin Heimo tuli vastaan ja pyysi meidät sisälle. Paikka oli todella erikoinen. Se oli kuin vanha linna, jonka seinät olivat metrin paksuiset kiviseinät. Ikkuna-aukkojen alaosa oli tasainen ja yläosa puoliympyrän muotoinen. Seinillä oli vanhoja työkaluja, sirppejä ym. Seinustoilla oli kaksi riviä pitkiä penkkejä, joiden päällä oli lampaan taljoja. Penkkien välissä oli pitkät pirtin pöydät.

Pentti istui seinän vieressä pöydän keskikohdalla vieressään juhliin kutsuttuja vieraita. Me tervehdimme Penttiä ja esittelimme itsemme eli Nytkyn jäsenet Antti, Tero ja Veikko sekä seuralaiset Hili ja Irmeli, joilla oli kitarat mukana kaiken varalta. Annoin heille kamerat käteen. Lauloimme siltä paikalta pari laulua ja siirryimme sitten yhden seinän viereen meille järjestettyyn esiintymispaikkaan kauemmas ovelta.

Heimo tarjosi kaikille alkumaljana tuoretta koivun mahlaa. Janojuomana oli perinnekalja. Lauloimme ja soitimme useita kappaleita, ja Pentti tuntui kovasti tykkäävän kuulemastaan. Välillä syötiin lampaanlihakeittoa ja viiriäisen munia. Heimo on nimittäin lammasfarmari ja hänen navetassaan on monenlaisia tuotantoeläimiä.

Keiton sekä kahvin ja teen jälkeen soitimme ja lauloimme jälleen, kunnes tuli aika lähteä, että ehdimme puoli kuudeksi Loimaalle. Pentti kiitteli meitä kovasti ja sanoi, että oli kiva, kun Nytky tuli paikalle. Pois lähtiessä kävimme vielä Heimon opastuksella katsomassa navetan monenlaisia asukkaita. Siellä oli jopa riikinkukko.

Lisää kuvia tilaisuudesta on Nytkyn Facebook-sivuilla albumissa Nytky Pentin juhlissa Valkeakoskella.

Juhlissa mukana olleen Pekka Turtiaisen juttu tästä tilaisuudesta on tällä minun blogisivuillani osoitteessa  teroelomaa.blogspot.fi  nimellä Pentin juhlissa oli hauskaa meininkiä. Hän kertoo juhlista paljon laajemmin, sillä minä rajoituin vain Nytkyn osuuteen.

Pentti keskittyy kuuntelemaan

                                                                                                                                       Tero Elomaa

  

Lavamuisto Uittamolta Turusta

Lavamuisto Uittamolta

Kävin Turun Uittamon lavalla tanssimassa perjantaisin ja sunnuntaisin vuodesta 1987 vuoteen 2009. Heinäkuussa tansseja oli myös keskiviikkoisin. Olin nuoruudesta asti harrastanut kansantanssia. Parhaimmillaan olin kuudessa eri kansantanssiryhmässä, joten syys- ja kevätkaudella kansantanssiharjoituksia oli melkein joka ilta. Kesällä kävin Uittamolla muuten, mutta lauantaisin Huvilinnussa Raisiossa.

Oli kesäkuun viimeinen perjantai vuonna 1999, kun seisoin miesten joukossa Uittamon lavalla ja odotin kappaleen alkua. Vaikka valotaululla luki ”Miesten haku”, eteeni tuli nuori kaunis vaalea nainen kysyen ”Voitko tanssia minun kanssani?” Vastasin ”Tottakai” ja rupesimme tanssimaan, kun uusi tanssikappale oli juuri ruvennut soimaan. Orkesterina oli Kaija Pohjolan yhtye, mutta Kaija ei ollut vielä itse tullut lavalle. Tyttö, jonka kanssa tanssin, lauloi monet tanssimistamme kappaleista korvaani todella upeasti kunnes Kaija tuli esiintymään. Hän oli paitsi hyvä laulaja myös erinomainen tanssija, joka meni hienosti ja kevyesti polkat ja masurkatkin. Kun orkesteri piti tauon tanssiparini meni soittajien kanssa juttelemaan, mutta tuli sitten taas tanssimaan, kun orkesteri aloitti tauon jälkeen. Osoittautui, että hän oli tullut Uittamolle orkesterin mukana, ja saamani käsityksen mukaan hän seurusteli siihen aikaan yhtyeen harmonikan soittajan kanssa. Ymmärsin, että hän piti kovasti tanssimisesta ja käytti hyväkseen tilaisuutta terveelliseen liikuntaan. Ilta meni todella mukavasti ja olin mielissäni siitä, että hän oli valinnut tanssikaverikseen juuri minut. Tanssien päättyessä kiitin häntä lämpimästi hienosta ja ikimuistoisesta tanssikokemuksesta.

Kun olin syksyllä tanssimassa Turun VPK:n talolla, sama tyttö tuli esiintymislavalle ja tarttui mikrofoniin. Hänet oli heinäkuun alussa Seinäjoen Tangomarkkinoilla valittu tangokuningattareksi. Hänen nimensä oli siis Taina Kokkonen. Menin tauolla juttelemaan hänen kanssaan ja kysyin muistaako hän tanssi-illan Uittamolla. Hän sanoi muistavansa ja antoi minulle kortin, jossa oli hänen kuvansa ja minulle kirjoitettu tervehdys allekirjoituksineen. Kiitin kovasti, toivotin onnea ja siirryin miesten joukkoon katselemaan sopivaa tanssitettavaa.

Vähän myöhemmin Radio Suomessa oli musiikkiohjelma nimeltä Iltatähti, johon pyydettiin kuulijoiden lavamuistoja ja levytoivomuksia. Lähetin sinne oman kertomukseni ja toivoin Taina Kokkosen laulamaa tangoa. Kappale soitettiin ja minun juttuni luettiin radiossa. Minulle lähetettiin palkkioksi sininen Iltatähti T-paita. Ohjelmasarjan lopussa valittiin vielä koko sarjan paras kertomus.  Sain silloin muistoksi mustan Iltatähti T-paidan. Kiitos Taina! Sinä sait kaiken tämän aikaan.

                                                                                                        Tero Elomaa

Taina

Sininen Iltatähti T-paita

Musta Iltatähti T-paita

Wikipedia kertoo:

Taina Kokkonen (s. 15. toukokuuta 1975 Vantaalla) on suomalainen iskelmälaulaja ja radiojuontaja. Hänet valittiin vuonna 1999 Suomen tangokuningattareksi Seinäjoen Tangomarkkinoilla. Kokkonen oli vuosina 1994 ja 1995 toiminut Soul Train -yhtyeen laulajana. Hän ylsi vuonna 1996 Tangomarkkinoiden semifinaaliin, ja vuonna 1998 hänet valittiin ensimmäiseksi tangoprinsessaksi Kirsi Rannon voittaessa kisan.

Vuonna 2002 Kokkonen otti osaa Suomen Euro­viisujen esi­karsintaan italiankielisellä esityksellään ”Silenzio”. Voiton vei Laura Voutilaisen esittämä ”Addicted to You”. Saman vuoden joulukuussa Kokkonen päätti lopettaa uransa laulajana. Hän kertoi suhtautuneensa ammattiinsa aivan liian suurella intohimolla, mikä sitten ilmeni äkillisenä mielenkiinnon loppumisena. Hän joutui perumaan kymmeniä vuoden 2003 keikkojaan. Samana vuonna hän toimi iskelmäradion kesäjuontajana.

Vuoden 2003 aikana Kokkonen asui puolisen vuotta Italian Firenzessä opiskellen italian kieltä Accademia del Giglio -nimisessä yksityisessä koulussa.

Vuonna 2004 hän esitti Kouvolan teatterissa pääosan Rodgersin ja Hammersteinin musikaalissa Karuselli.

Kokkonen on kasvatustieteiden maisteri ja valmistunut luokanopettajaksi Hämeenlinnassa vuonna 1999. Tällä hetkellä hän toimii luokanopettajan virassa Vantaalla.

Vuonna 2007 Kokkonen meni naimisiin Cemo Timucin -nimisen IT-alalla työskentelevän diplomi-insinöörin kanssa, ja he asuvat Vantaalla Tino-poikansa kanssa.

Vuonna 2009 Taina Kokkonen toimi radiojuontajana lähiradiossa, joka kuuluu Helsingin seuduilla.

Pentin juhlissa oli hauskaa meininkiä

Pekka Turtiaisen kirjoitus Pentin 80-vuotisjuhlien rääppiäisistä, joissa Nytky oli esiintymässä. Oli mukavat ja erikoiset juhlat.

                               Pentti kuuntelee keskittyneenä Nytkyn laulua

Pentti ja pelimannit Kivipirtissä                                                        Pekka Turtiainen

80 v. juhlat olivat raskaat. Väkeä satamäärin, kättely toivottoman pituinen tapahtuma, laulut, päälle puheet, viralliset ja epäviralliset. Pentti oli pyytänyt, että seitsemältä päästäisiin kuuntelemaan pelimannien lauluja ja soittoa, hän ei aikonut kuunnella sen pitemmälle paikallaan puheita. Heimon oli sopinut hommaavan soittajat paikalle, varmisti vielä moneen kertaan. Vasta yhdeksältä pelimannit pääsivät aloittamaan, ja silloinkaan ei Pentti päässyt alakertaan ja iltapalalle. Juhlien juontaja ohjasi jälleen portaista juhlakalun yläkertaan. Parikymmentä vierasta innostui jatkamaan iltaa Pentin toivomilla yhteislauluilla. Paikalle oli kutsuttu Kuhmoisista Pentille tuttu pelimanni Olavi Blåstedt. Hänellä kuitenkin oli toinenkin tilaisuus, eikä hän voinut tulla syntymäpäiville. Olavi oli saman tien ehdottanut: ” Emmekös voisi juhlia Pentin syntymäpäiviä toistamiseen ihan pelkän musiikin merkeissä.” Heimo ja Heljä olivat juonimassa tapahtumaa Olavin kanssa. Pentti vallan innostui, nyt hän saisi juhlat haluamakseen. Paikaksi sovittiin Tuomarlan kivipirtti, lauantaina huhtikuussa kahdelta aloitettaisiin.

                            Oikealta Heimo, Pekka, Paula, Pentti, Olli, Mimosa ja Tuula-Maria

Pekka ja Paula ajoivat pihaan. ”Keitähän tänne tulee, kyllähän pelimanneja, varmasti tuttujakin.” ”Niin, saas nähdä, tuleeko Pentti yksin, ja kenen kyydillä.” Autoja oli rivissä neljä, keula aitaa vasten, sinne veivät omansakin. ”Katsos, siinä oli Anneli, näytti tuntevan kun heilutti ikkunan läpi.” Ulos astuttuaan huomasi toisen kävelevän luokse kätelläkseen. Pekka koppasi Annelin syleilyyn, eivät olleet vuosiin tavanneet. Sisältä kaikui jo musiikki, oven avattuaan näkivät kolmen pelimannin olevan täydessä vauhdissa keskellä lattiaa. Päällään heillä oli mustat nahkasaappaat, mustat housut, punakirjava paita, mustat liivit ja mustat lierihatut, kaksirivinen, mandoliini ja pimpparauta. Pelimanniyhtye Nytky johtajansa Antti Järvensivun vetämänä, sekä Veikko Lahtinen kaksirivinen ja Tero Elomaa pimpparauta. Keskilattia oli muutoin tyhjä, peräseinällä oli kolmemetrinen pirtinpöytä, sen takana pitkät penkit vuorattuna lampaantaljoilla. Keskellä pöytää istui Pentti villapaidassaan musta tukka töyhdöllä kuin Tintillä. Hänen vieressään istuivat lammasfarmari Äimälästä, Klemolan Olli vaimonsa Tuula-Marian ja kummityttönsä Mimosa Stenin kanssa. Toisella puolella olivat Nytkyn miesten naiset, yhdellä kitara polvillaan. ”Ei mitään, mennääs tervehtimään, Heimoa ensin, annetaan tuliaiset.” Isäntä käveli vastaan iloissaan, kyseli oliko lahjat Pentille. ”Ei, sinulle ne on, Paula teki tyrnihilloa ja minä väsäsin sinulle paistinlastan. Tässä kas saat vielä yhden kirjoitukseni, se kertoo lyhyesti kynnön vaikeuksista alkuaikoina.” Kävivät tervehtimään Penttiä ja muita pirtissä olijoita. Soittajatkin esittäytyivät ennen kuin jatkoivat esitystään. Anneli jutteli Pentin kanssa ja siirtyi sitten sivupöydän ääreen seuralaisensa kanssa. ”Nytkyllä on toinenkin keikka tänään, lähteä täytyy kai neljän aikaan. Soittakaa vaan, mitä soittaisitte seuraavaksi. Pääsevät sitten toisetkin kyllä esiintymään.”

                                                           Nytky soittaa ja laulaa

 Kesken soiton ovi aukesi, vaaleaan pellavapuseroon ja hameeseen pukeutunut nuori nainen astui sisälle kantaen kahta isoa pakaasia. Minna Hokka Koski TL:stä, tuohitorventekijä ja soittaja, laulaja ja kanteleenrakentaja heläytti päivänsä ja istahti Pekan viereen. Tullessaan hän jätti yhden kassillisen tuohitorvia keinuun ja toi kantelelaukkunsa penkille. Heimo esitteli tulijan. Saman tien hän alkoi soittaa, kanteleistaan valitsi viisirivisen, näppäili ja laulu kiersi kiviseiniä. Nytky vastasi omalla esityksellään. Se tempaisi kuuntelijat rytmiinsä, alkoivat heilua ja taputtaa, tunnelmoivat, ja Pentti seurasi mukana. Minnalla oli myös meno seuraavaan esiintymiseen pienen päästä. Vielä hyppäsi pystyyn pitkä käyrä torvi kädessään keskilattialle ja varoittamatta hirveä hevosen hirnunta heilutteli kuulijoita. Vaihtoi pieneen ruokopilliin ja soitti sillä pienen kansanlaulun. Särisevän voimakas ääni raastoi korvia. Erikoinen oli.

                                                   Minna Hokka soittaa tekemäänsä torvea

Navetan vuokranneet kaksi sisarusta naapurista olivat keittäneet lihasopan Tuomarlan karitsasta. Hapanleivän oli Ollin vaimo leiponut, talon asujat sämpylät, laittaneet salaatit, voit, juustot, juomat. Olipa täysmaitoa, luomumaitoa omasta lehmästä. Pidettiin tauko soittamisesta, kaikki kävivät syömään. Pentti kauhoi soppaa, kun hänen viereensä tuli yksi paikallisista pelimanneista. Pekka katseli, miten Pentti alkoi äkisti nauraa, sieppasi kameransa ja koetti saada tästä harvinaisesta tilanteesta kuvaa. Pentti jäi yksin ja päänsä heilui ja suunsa avonaisena hyrisi. Syötiin ja juotiin, keitto oli sakeaa ja maukasta, leivonnaiset aivan makoisia. Hapanleivän kuori oli juuri osuvan sitkasta, maku riittävän hapanta, voi päällä, ah. Paula katseli Pentin lautasta. ”Tuonko sinulle haarukan, jotta saat perunat muusattua?” ”Ei tarvi, kiitos vaan, nämä menee hyvin lusikalla. Leipääkin otin, saan sitäkin purtua.” ”Otatkos maitoa, tämä on talon lehmästä?” ”Otan kiitos, lasi vaan on hieman pieni.” Heimo oli valuttanut pihakoivustaan mahlaa. Sitä tarjottiin pienistä laseista tervetulomaljana kaikille. Siihen lasiin Pekka kaatoi maidon. ”Haenko sinulle lisää keittoa, kun olet siellä keskellä?” ”Hae vaan, mutta älä laita sitä lihaa, sitä minä en saa purtua.” Lautanen tyhjeni, uusi haettiin. Ruoka painui taas entiseen malliin. Pekka istahti Pentin viereen juttelemaan. ”Kuinkas sinun Helsingin retkesi sujui?” ”Kyllä se. Äsken Reima tuli soppajonossa viereeni sanomaan, että nyt hän ymmärtää, miksi maaseutu on autioitunut, kun kuuli tuon ruokopillin soiton. Nauroivat vielä molemmat. Kahvi ja tee seurasi. Pekka pisteli kakkulapiolla annoksen itselleen ja kysyi Paulalta: ”Laitanko sinullekin?” ”Kyllä minä itse saan.” Samassa Pekka kuitenkin pisti lapiolla ison palan ja alkoi sitä nostaa tassille. Pala katkesi keskeltä, mäjähti pöydälle ja osin tassille. ”Onnistu, mutta sai siinä tarkkanakin hääriä.” Pientä motkotusta kuului korvaan.

                                                 Vasemmalta Reima, Ilkka ja Heimo

Jätkäperinteeseen erikoistunut pelimanniyhtye Oksetti aloitti esiintyjä kerrallaan. Reima Ojala viisirivisellään soitti ja lauloi, Heimo kasirivisellään liittyi mukaan, Kyttälän Ilkka käveli banjonsa kanssa samaan riviin. Hän esitti soolona kappaleen silakasta, silakala pilakala… kappale taisi olla Lavin Vepan kynästä. Taas nousi tunnelma, aloitettiin hakea kappaleita vihkosesta, kaikki pääsisivät mukaan laulamaan. Silloin pikkutauon paikalla Reima astahti eteen. ”Täällä on ollut syntymäpäivä vähän aikaa sitten, laulan siihen sopivan kappaleen.” Pentti nosti päätään, muut vaikenivat ja viisirivinen sekä laulu täyttivät sielut. Hyvin tunnelmallista ja kaunista. Kysyivät mitä laulettaisiin seuraavaksi. Vihossa oli niitä kappaleita, joita Heimo ja Pentti olivat etukäteen mielineet esitettävän. Voimakas soitto ja kaikuva laulu, rytmiset säkeet, kaihoisat kansansävelmät, reippaammat slaavilaiset. Paikalle oli tullut naiskaksikko Sahalahdelta. Suvi Puronen vetäisi muutaman säkeistön paikaltaan, Pentti vastasi laulaen soolona, kaikki taputtivat. Suvi lauloi parinsa Tuula Sivulan kanssa vielä muutaman laulun Oksetin ja Nytkyn säestämänä. Pekka oli varautunut pienellä tekstillä. Heimo oli pyytänyt soittamaan huilulla muutaman kappaleen. Siitä ei tullut vuosien tauon jälkeen mitään, harjoitteli edellisenä päivänä ja päätti olla esiintymättä. Totesi kuitenkin ratkaisun olleen väärän, kun oli kuullut ruokopillin vetelyä. "Minusta on aika päästää Pentti ääneen," sanoi Pekka poukahtaessaan keskilattialle, "minulla on tässä yksi puhelu, jonka kävimme toistakymmentä vuotta sitten." Pekka alkoi lukea, kuuntelivat ja Anneli terästäytyi kuullessaan nimensä olevan mukana.

                                                             Suvi, Tuula ja Pekka

”Pidetään pieni tauko, Nytkyn ja Minnan täytyy kohta lähteä, niin voisimme käydä navettakierroksen, mitä siellä nyt sitten on, Leppäsen Liisalla ja Pelttarin Mikalla, kaneja, kanoja, viiriäisiä, lampaita, lehmiä, pari vuohta kileineen, länsisuomalainen sonnivasikka, riikinkukko, hevosia ja lampaita. Tehdään sitten illalla toinenkin kierros, kun kaikki eivät nyt mahdu kuulemaan ja näkemään.” Pirtti lähes tyhjeni. Eteisessä Pekkaa vastaan tuli iäkäs mies. ”Älä pelästy tällaista vanhaa miestä, olen tulossa soittamaan tänne.” ”Tässä ei pelätä mitään, tervetuloa vaan, astu sisään. Heimo on navetassa, tulee kohta.” Kättelivät, Olavi Blåstedt saapui. Näin oli väki hiljalleen vaihtunut. Palasivat pirttiin, soitto ja laulu jatkuivat. Heimo pyysi Olavia aloittamaan. Niin kaihoisan kauniisti soi Lokki, Sininen huivi, Elämää suomalaismetsissä ym. Pekan ja Paulan aika oli lähteä. Takun Heljä Toijalasta oli saapunut kaksirivisensä kanssa heidän jälkeensä, samoin naapureita ja kyläläisiä. Olavi, Heljä ja Heimo soittelivat. Tapahtuma venyi puolille öin, oli Pentin näköinen.

Muutamien Nytkyn laulujen esittelyjä

Muutamien Nytkyn laulujen esittelyjä

Kahvilaulu

Kahvin alkuperä on paikannettu arkeologisten kaivausten perusteella nykyiseen Etiopiaan. Sieltä se

tuli Turkin kautta Italiaan 1500-luvun lopulla ja levisi sieltä muualle Eurooppaan. Tukholman ensimmäinen kahvila avattiin 1708. Tukholmasta kahvi tuli Turkuun, jonka tunnetuin kahvila

1700-luvun lopussa ja 1800-luvun alussa oli mamselli Eva Falckin kahvila Brinkkalan talossa, jonka parvekkeelta joulurauha julistetaan. Siellä vierailivat mm. Ruotsin kuningas Kustaa IV Adolf ja kuningatar Fredrika sekä Britannian prinssi Wilhelm Fredrik. Kuningas muurasi Akatemiatalon peruskiven 1802. Tilaisuudesta on korkokuva Akatemiatalon juhlasalissa. Juhlat olivat Falckin juhlahuoneistossa.

Tämä laulu on aika vanha, sillä sen 4. säkeistö on Mercur galant-yhtiön kahvimainoksesta vuodelta 1711. 1800-luvulla oli vallalla merkantilistinen kauppapolitiikka. Tavoitteena oli ylijäämäinen kauppatase eli viennin oli oltava tuontia suurempaa. Tämä sai pikkumaisia piirteitä, kun esimerkiksi kahvinjuonti kiellettiin. Seurauksena oli, että kahvia salakuljetettiin maahan ja sitä keitettiin saunan pesässä turvassa kahvipoliiseilta.

Vanhoissa mitoissa leiviskä oli 20 naulaa eli 8,5 kg. Tukholmassa leiviskä oli 16 naulaa eli 6,8 kg. Porvoossa leiviskä oli 12,5 kg. Tästä johtui sanonta ”annettiin oikein Porvoon mitalla”. Nykyisessä mittajärjestelmässä leiviskä on 10,0 kg.

Kilogrammalaulu

Laulussa esiintyy vanhoja ja uusia mittoja. Suomessa siirryttiin desimaali- eli kymmenjärjestelmään 1848 ja uusiin metriin ja kilogrammaan perustuviin mittoihin 1886–1892. Naula oli 32 luotia eli 425 gr, joten luoti oli 13,28 gr. Jalka oli 12 tuumaa eli 29,69 cm, joten tuuma oli 24,74 mm. Vanhoja tilavuusmittoja olivat mm. kannu n. 2,6 l ja tuoppi n. 1,3 l. Uusia mittoja ovat litra, kilogramma ja metri.

Meijerilaulu

Suomeen ryhdyttiin perustamaan meijereitä vuosien 1866–1868 suurten nälkävuosien jälkeen. Niitä syntyi melkein joka pitäjään. Nykyään meijereitä on koko Suomessa vain muutamia ja maitoa sekä maitotuotteita kuljetetaan pitkiä matkoja. Heinän viljelyn ja maidon tuotannon lisääminen ja meijerien perustaminen oli suuri yhteiskunnallinen murros, sillä näin syntyi paljon uusia työpaikkoja.

Toijalan likat

Turku – Toijala rautatie valmistui 1876. Tämä laulu kertoo ratatyömiesten ajatuksista silloisissa työmaaolosuhteissa. Sitä ei voi siirtää nykyaikaan eli laulu ei millään lailla koske nykyisiä Toijalan tyttöjä. Ilman tällaisia kulttuurihistoriallisesti tärkeitä esimerkkejä 1800-luvun lauluista Nytkyn ohjelmisto jäisi turhan kapeaksi. Tätä laulua naiset toivovat jostain syystä keikoilla kaikkein eniten. Laulu on opittu Arvo Ahlgrenilta professori Erkki Ala-Könnin kokoelmista Tampereen yliopistossa.

                                                                                                                                                                                                                                                                                           Tero Elomaa

Nytkyn konsertti Sibelius-museossa Turussa 10.2.2013 oli suurmenestys. Kiitoksia kaikille!