Tero Elomaa

Pimpparauta ja sillä soittaminen

Eräs kansanmusiikissa käytettävä soitin on triangeli eli pimpparauta. Kansanomainen nimitys pimpparauta tulee siitä, että kolmion muotoista soitinta lyödään ohuella tangolla tai puikolla eli sitä pimputetaan. Triangeli on hyvin vanha soitin. Sitä on soitettu ainakin jo 1500-luvulla. 1600 luvun alussa tehdyssä Kristuksen syntymäjuhlaa kuvaavassa Ambrosius Franckenin maalauksessa on orkesteri, johon kuuluu myös pimpparaudan soittaja.

Huomattava pimpparaudan kehittäjä ja soittaja oli Kiuruveden Koivujärven Rauhaniemen seppä Erkki Saastamoinen, jota sanottiin Koivujärven Väinämöiseksi. Olen nähnyt hänet Kaustisella 1970-luvulla. Hän oli vaikuttava ilmestys valkoisine hiuksineen ja partoineen ja hänen taiturimainen soittonsa teki kuulijaan maagisen vaikutuksen. Pajassaan hän teki lukemattomia pimpparautoja kokeilemalla erilaisia materiaaleja, ainevahvuuksia, muotoja sekä lämpö- ja pintakäsittelyjä. Kokeilujen tuloksena hän sai raudat soimaan kuin viritettyinä tiettyyn sävelkorkeuteen ja sen kerrannaisiin. Koin suurena kunniana sen, kun Kaustisen Pelimannitalon Laulutuvan silloinen vetäjä Saila Sillanpää tuli sanomaan minulle muutama vuosi sitten, että soitan kuin Erkki Saastamoinen. Hänestä tehtiin elokuva Soittava seppä vuonna 1981 ja muistojulkaisu Seppä ja rauta vuonna 1990. Erkki Saastamoinen kuoli 1989.

Nykyisistä pimpparaudan tekijöistä mainittakoon Rauno Nieminen Ikaalisesta ja Juhana Nyrhinen Ylöjärven Kurusta. Rauno Niemisen kirjoitus Rijankeli, tahtirauta, pimpparauta... löytyy lehdestä Friiti Nro 3 vuodelta 2004. Siinä kerrotaan mm. kuinka Rauno teki pimpparautoja yhdessä seppä Eino Skytän kanssa ja niistä tuli niin hyviä, että Kansallisoopperan orkesterikin hankki niitä puolisen tusinaa.

Pimpparaudan pitotapoja

Klassisen musiikin konserteissa triangelia riiputetaan narussa tai nauhassa ja sitä lyödään silloin tällöin vapaana eli vaimentamattomana. Pelimannimusiikissa pimpparauta soi pääsääntöisesti joka tahdissa ja yleensä sekä vaimennettuna että vapaana. Tavallisesti lyödään vaimennettuna alatankoon ja vapaana ylätankoon. Lyöntipuikko on siis kolmion keskellä. Pelimannitapahtumissa olen nähnyt monenlaisia pitotapoja. Jotkut pitävät kiinni kolmion kannasta, jolloin rauta soi koko ajan vaimennettuna. Jotkut toiset pitävät rautaa lappeellaan kämmenellään, jolloin se on myös koko ajan vaimennettuna. Soitto kuulostaa kuitenkin elävämmältä, kun sitä soitetaan sekä vaimennettuna että vapaana. Yläkulmaan solmittu lenkki pannaan peukalon ympäri ja muilla sormilla vaimennetaan alaspäin lyönnit ja vapautetaan ylöspäin lyönnit. Itse pidän keskisormea yläkulmassa ja lenkkiä peukalossa. Näin rautaa on helpompi hallita ylimääräiseltä heilumiselta, mutta se soi kuitenkin yhtä kauniisti kuin vapaasti riippuessaan.

Eri tahtilajien soittaminen

Kun opettelee soittamaan pimpparautaa, voi aluksi lyödä pelkkää ykköstä ylhäältä päin ylätankoon.

Tätä tapaa voi käyttää myöhemminkin joissakin kappaleissa, esim. hitaissa, hartaissa katrilleissa. Seuraavaksi opetellaan lyömään vuorotellen vaimennettuna alatankoon ja vapaana ylätankoon. Soittopuikko kulkee siis edestakaisin ala- ja ylätangon väliä musiikin tahdissa ja rauta vaimennetaan aina alas mennessä ja vapautetaan ylös mennessä. Tämä soittotapa sopii esim. marssiin, polskaan, humppaan, poloneesiin, katrilliin, menuettiin, hitaaseen valssiin, cajun-valssiin ja jigiin. On huomattava, että esim. ravimarssissa ei voi käyttää kävelytahtia, vaan täytyy ottaa nopeampi ravin poljento, mutta soittotapa on sama.

Valssi, hambo ja masurkka soitetaan siten, että lyödään kaksi kertaa vaimennettuna alatankoon ja kerran vapaana ylätankoon. Sottiisi, jenkka, polkka, tango ja foksi soitetaan lyömällä kaksi kertaa alatankoon siten, että puikko ei ensin osu välillä ylätankoon, mutta joka toisella kerralla osuu vaimentamattomaan ylätankoon . Jos soitettavassa kappaleessa on taukoja, ne pitää tietysti huomioida. Soinnin voimakkuutta säädetään lyömällä kovemmin tai hiljempaa.

Mainittakoon, että pimpparautaa käytetään myös muissa maissa. Esim. Cajun- ja Zydeco-kappaleissa Lousianassa kuuluu usein pimpparauta. Eräät rock-yhtyeetkin käyttävät pimpparautaa soiton elävöittämiseen. Toivottavasti tämä hieno soitin säilyy käytössä meilläkin ja saa ansaitsemansa arvostuksen.

Oma soittourani

Pääsin Nytky-yhtyeeseen soittamaan pimpparautaa ja laulamaan kesäkuussa vuonna 1995, kun Nytky oli saanut kutsun kahden viikon Amerikan kiertueelle. Silloinen pimpparaudan soittaja ei uskaltanut mennä lentokoneeseen, joten minä pääsin hänen tilalleen. Sain tiedon asiasta puoli vuotta ennen matkaa. Harjoittelin soittamista joka päivä että sain sen tasolle, jossa sitä ei tarvitse ajatella yhtään, vaan voi keskittyä laulamiseen. Opettelin ulkoa kaikki Nytkyn ohjelmistossa olleet laulut.

Nytkyn vakituiseksi jäseneksi pääsin 1.1.2000. Olen soittanut myös Turun Kaksiurivisissä Tapio Vainiston johdolla, Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksessä Anna Janka-Murroksen johdolla, Varsinais-Suomen maakuntaorkesterissa Antti-Jussi Janka-Murroksen johdolla, Orivesi All Starsissa Antti Järvelän johdolla ja Europeade 2017 tapahtuman yhteydessä pidetyssä Joki – Ån esityksessä Marjaana Puurtisen johdolla.

Suoritin Suomen Kansanmusiikkiliiton pronssisen pelimannimerkin Mynämäellä syksyllä 2012. Sitä valvoi kolme tuomaria, joille piti antaa 20 kappaleen lista eri tanssilajeja edustavia kappaleita. Niistä he valitsivat neljä minun soitettavakseni. Kolmessa minua säesti kaksirivisellä Jenni Mäkelä, joka samalla suoritti itse pronssimerkin. Yksi piti soittaa ilman säestystä, joten lauloin sen kappaleen tunnistamiseksi.

Hopeamerkin suoritin Kaustisella kesällä 2013 yhdessä Jenni Mäkelän kanssa. Tuomarit valitsivat 40 kappaleesta 6 soitettavakseni. Neljässä Jenni säesti ja 2 soitin yksin laulaen melodiat. Jenni suoritti itse samalla hopeamerkin.

Kultanerkki tuli sitten Orivedellä vuoden 2014 lopussa. Siellä listallani oli 60 kappaletta, joista tuomarit valitsivat 8. Kuudessa minua säesti Kirsi Lindfors (nyk. Jaakkola) viisirivisellä harmonikalla. Hän suoritti itse samalla kultamerkin. Soitin yksin laulaen melodiat 2 kappaletta.

Heli Laaksosen soittokeikka Kaustisella

Nytky oli majoittuneena Ala-asteen erääseen luokkaan. Yhtenä aamuna Heli Laaksonen tuli sisään ja kysyi saako täällä nukkua. Toivotin hänet tervetulleeksi, ja hän valitsi patjan itselleen. Hän oli VIP-vieraana tullut Kaustiselle edellisenä päivänä ja ajatellut majoittua telttaan leirintäalueelle. Kun hän oli ajanut alueelle ja noussut autosta, tuli heti pari nuorukaista kysyen saavatko he pystyttää Helin teltan. Se oli valmiina tuossa tuokiossa, ja Heli nosti tarvittavat tavarat sisään. Yöllä rupesi satamaan. Aamulla, kun Heli heräsi, hän kuuli kysyttävän, maistuisiko kahvi. Avulias herrasmies oli tehnyt aamupalan valmiiksi ja tarjosi Helillekin. Heli oli hyvästä palvelusta kiitollinen, mutta kun sade yhä yltyi, hän päätti siirtyä sisätiloihin. Sattumalta hän tuli luokkaan, jossa minä, Antti Järvensivu ja Veikko Lahtinen eli Nytky olimme.

Oli tosi mukavaa kuunnella Helin juttuja, ja tunnelma oli korkealla, kun tuollainen persoonallisuus oli tupsahtanut seuraamme. Harjoittelimme siinä Nytkyn esitystä varten. Heli kuunteli keskittyneesti. Kun lopetimme, hän sanoi, että olisi kiva osata soittaa jotain. Sanoin, että kaksirivinen ja mandoliini ovat ehkä vähän vaikeita, mutta minä näytän miten pimpparautaa soitetaan. Esittelin hänelle huolellisesti, miten eri tanssilajit soitetaan. Oppitunnin jälkeen Heli otti pimpparaudan, löi sitä yhden kerran, antoi raudan minulle ja totesi: Nyy mää voin sanno, ett mää olen Kaustisel soittanu. Kiitokseksi oppitunnista hän antoi minulle runokirjansa Pulu uis, jonka kansilehdelle hän kirjoitti: Kaustisen kämppiksel Terol ilost miält! Heli Laaksonen 14.7.2004.

Heli on vieraillut muulloinkin Kaustisella. Kesällä 2014 hän toimi Varsinais-Suomen kavalkadin juontajana.

Sattumia matkan varrelta

Lensin kerran British Airways yhtiön koneella Lontoosta New Yorkiin. Matkalla amerikkalainen mies tuli kysymään, että onko minulla pimpparauta mukana. Kun sanoin, että on se, niin hän pyysi minua tulemaan New Yorkissa pubiin, jossa pidetään illalla jamit. Siellä oli kiva soitella mukavassa porukassa eikä tarvinnut tilata juomia, soittaa vaan. Mies oli nähnyt Nytkyn soittavan Göteborgin kadulla Nordlek

tapahtuman aikana ja painanut minun kasvoni mieleensä.

Liettuan Alytaysissa Nytky esiintyi urheilukentän laidalla, kun rupesi reippaasti satamaan. Antin ja Veikon viereen tuli äkkiä tytöt pitämään sateenvarjoa. Minun viereeni ei tullut, kun sillä ei ollut niin väliä, vaikka minun pelini kastuikin.

Kerran eräs mies tuli Nytkyn esityksen jälkeen kanssani juttelemaan. Hän oli kiinnostunut siitä miten pimpparaudalla soitetaan. Näytin muutaman soittokuvion. Sen jälkeen hän sanoi, että voisi ehkä soittaa pimpparautaa, jos joku toinen virittää sen.

Jos haluat nähdä, miten eri tahtilajit soitetaan, katso YouTubessa video Pimpparaudan ABC.