Pelimannimerkki pimpparaudalla

                                                                                                                                   Tero Elomaa

Pelimannimerkki pimpparaudalla

Alkutilanne

Olin Nytky-yhtyeen jäsenenä Levin Kevätsoitoissa toukokuun alussa. Kun olimme esiintyneet konsertissa Levi Summitissa, tuli Suomen Kansantanssin Ystävien pääpelimanni Jari Komulainen luokseni ja sanoi, että hänen mielestään minun pimpparaudan soittoni on sellaista tasoa, että minun pitää ehdottomasti suorittaa kultainen pelimannimerkki tällä soittimella. Sillä olisi suuri positiivinen ja historiallinen merkitys kansanmusiikille ja Suomen Kansanmusiikkiliiton organisaatiolle. Olen miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että tämä projekti kannattaa toteuttaa. Olen itse vaatimaton mies enkä kaipaa kunniaa ja mainetta, mutta pimpparauta on niin hieno soitin, että sen mainetta ja tunnettuutta kannattaa kohottaa kaikin mahdollisin keinoin. Legendaarisen pimpparaudan tekijän ja soittajan Erkki Saastamoisen aikana ei pelimannimerkkejä vielä voinut suorittaa, joten nyt voitaisiin tehdä historiaa ja nostaa tämä soitin muiden rinnalle. Koska ei varmaankaan ole mielekästä soittaa kappaleita pelkällä pimpparaudalla, saadaan merkkisuorituksesta miellyttävää kuultavaa, jos melodiat soitetaan esimerkiksi kaksirivisellä harmonikalla. Joku vastaavan pelimannimerkin haluava kaksirivisen soittaja voisi ehkä suorittaa merkin yhtä aikaa minun kanssani, aluksi siis pronssimerkin. Turun Kaksiriviset on luvannut tarvittaessa soittaa kappaleet, jollei muita halukkaita ilmaannu. Olen laatinut sävelmistä alustavan listan, mutta kappaleita voidaan vaihtaa melodian soittajan/soittajien toivomuksen mukaan ja tehdä siten lopullinen lista. Pronssimerkin suorittaminen voisi ehkä tapahtua Varsinais-Suomen Pelimanniyhdistyksen järjestämänä ja muut Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämänä. Jos tämä Jari Komulaisen ehdotus katsotaan toteuttamisen arvoiseksi, niin se on varmaan kunniaksi Turun Kaksirivisille, Nytkylle, Varsinais-Suomen Pelimanniyhdistykselle, Suomen Kansanmusiikkiliitolle ja kansanmusiikille yleensä.

Toteutus

Pelimannimerkin suoritus toteutui Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen (ent. Pelimanni-

yhdistys) toimesta 7.10.2012 Mynämäen Työväentalossa. Kaksirivistä soitti Jenni Mäkelä, joka myös itse suoritti pronssisen pelimannimerkin. Suorituksen jälkeen Antti-Jussi Janka-Murros kysyi minulta seuraavia asioita:

Kuka olet ja millainen on historiasi kansanmusiikin parissa?

Minut tunnetaan siitä, että olen perustanut ja vetänyt käyntiin kaksi eri aloilla toimivaa suurta suunnittelutoimistoa Elomatic Oyn ja Etteplan Oyn. Olen pikkupojasta saakka laulanut kuoroissa, joiden ohjelmistoissa on ollut mm. kansanlauluja. Opiskellessani Teknillisessä korkeakoulussa lauloin Polyteknikkojen Kuorossa ja menin myös mukaan Helsingin yliopiston Voimistelulaitoksen tyttöjen vetämiin tanhuharjoituksiin. Siitä asti kansanmusiikki on kuulunut kuvioihin myös tanssin kautta. Nykyään laulan ja soitan kansanmusiikkia Nytky-yhtyeessä, Turun Kaksirivisissä, Turun Laulelman Ystävissä, Sekakuoro Kulkusissa ja Turun Kansantanssin Ystävissä.

Miten pimpparauta valikoitui soittimekseksi?

Nytky teki vuonna 1995 kahden viikon Amerikan kiertueen, ja minut pyydettiin pimpparaudan soittajan ja laulajan tuuraajaksi. Minulla oli ennen matkaa puoli vuotta aikaa opetella pimpparaudan soitto ja laulujen sanat. Joka päivä soittamalla ja laulamalla sain eri tahtilajit hallintaan niin, ettei soittamista tarvinnut yhtään ajatella, vaan voi keskittyä laulamiseen. Soitan kyllä jonkin verran kaksirivistäkin, mutta käytännössä minulle lankeaa aina pimpparaudan soittajan osa.

Olet tiettävästi ensimmäinen pimpparaudalla pelimannimerkin suorittanut. Minkälaisia haasteita tämä asetti merkin suorittamista tarkastellen?

Merkkivaatimusten mukaan säestyssoittimella täytyy soittaa osa kappaleista pelkästään tällä soittimella. Pimpparaudalla se on hiukan hankalaa, kun siitä tulee vain yhtä säveltä ja sen monikertoja. Pronssimerkkiin riitti se, että kerroin pmpparaudasta, sen historiasta, valmistuksesta ym. ja näytin miten eri tahtilajit soitetaan. Lisäksi soitimme kolme kappaletta yhdessä Jenni Mäkelän kanssa, joka suoritti samalla merkin kaksirivisellä.

Mikä on pimpparaudan soiton tila Suomen pelimannikentällä tänä päivänä?

Pimpparaudan soittajia on aika vähän, mutta kuitenkin joitakin eri puolella Suomea. Hyvä merkki on se, että uusia pimpparaudan tekijöitä on ilmaantunut markkinoille. Kun on soittimia, löytyy myös soittajia. Mainittakoon tekijöistä vaikka nuori soitinrakentaja Juhana Nyrhinen Kurusta. Minusta tuntuu, että pimpparaudan soiton arvostus on nousussa, vaikkei ehkä ollakaan siinä tilanteessa kuin Erkki Saastamoisen aikoina. Kun silloin porukka kokoontui soittelemaan, saattoi joku sanoa, että ei aloiteta vielä, kun raudan soittaja ei ole vielä tullut.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan? Missä voi päästä kuulemaan soittoasi? 

Sovimme Jennin kanssa viime kesänä Kaustisella, että rupeamme harjoittelemaan pelimannimerkkiä varten. Pronssimerkki on nyt suoritettu. Päätimme myös, että ensi kesänä suoritetaan hopeamerkki ja vuonna 2014, kun Kaustisella on Varsinais-Suomen teemavuosi, niin suoritamme kultamerkin. Olen Jennin upeasta kaksirivisen käsittelystä hyvin kiitollinen, koska yksin en voisi merkkiä pimpparaudalla suorittaa. Soittoani voi kuulla pelimannitapahtumissa, joissa Nytky tai Turun Kaksiriviset on esiintymässä. Kappaleita löytyy myös YouTubesta, Nytkyn MySpace- tai Facebook-sivuilta ja Turun Kaksirivisten MySpace-sivuilta. Ehkä jossain vaiheessa päästään niin pitkälle, että voidaan järjestää kurssi pimpparaudan soitossa, ja sinne tulee runsaasti osanottajia. Tämä hieno soitin ansaitsisi sen.

Lisätietoja

Pimpparautaa eli triangelia on käytetty ainakin jo 1500-luvulla. Angelika Kauffmannin piirros L’Allegra triangelin soittajasta on vuodelta 1779. Englannin kielisessä Wikipediassa on laaja kirjoitus triangelista The Triangle. Minun Facebook-sivuillani olevassa albumissa Pimpparauta on lisää aiheeseen liittyviä kuvia. Minusta on enemmän tietoa Facebook-sivuillani kohdassa Muistiinpanot, jos jotain tämän lisäksi kaivataan.

Pimpparauta ja sillä soittaminen

                                                                                                                                                                                                                                                                                                  Tero Elomaa

Pimpparauta ja sillä soittaminen

Eräs kansanmusiikissa käytettävä soitin on triangeli eli pimpparauta. Kansanomainen nimitys pimpparauta tulee siitä, että kolmion muotoista soitinta lyödään ohuella tangolla tai puikolla eli sitä pimputetaan. Triangeli on hyvin vanha soitin. Sitä on soitettu ainakin jo 1500-luvulla. 1600 luvun alussa tehdyssä Kristuksen syntymäjuhlaa kuvaavassa Ambrosius Franckenin maalauksessa on orkesteri, johon kuuluu myös pimpparaudan soittaja.

Huomattava pimpparaudan kehittäjä ja soittaja oli Kiuruveden Koivujärven Rauhaniemen seppä Erkki Saastamoinen, jota sanottiin Koivujärven Väinämöiseksi. Olen nähnyt hänet Kaustisella 1970-luvulla. Hän oli vaikuttava ilmestys valkoisine hiuksineen ja partoineen ja hänen taiturimainen soittonsa teki kuulijaan maagisen vaikutuksen. Pajassaan hän teki lukemattomia pimpparautoja kokeilemalla erilaisia materiaaleja, ainevahvuuksia, muotoja sekä lämpö- ja pintakäsittelyjä. Kokeilujen tuloksena hän sai raudat soimaan kuin viritettyinä tiettyyn sävelkorkeuteen ja sen kerrannaisiin. Koin suurena kunniana sen, kun Kaustisen Pelimannitalon Laulutuvan silloinen vetäjä Saila Sillanpää tuli sanomaan minulle muutama vuosi sitten, että soitan kuin Erkki Saastamoinen. Hänestä tehtiin elokuva Soittava seppä vuonna 1981 ja muistojulkaisu Seppä ja rauta vuonna 1990. Erkki Saastamoinen kuoli 1989.

Nykyisistä pimpparaudan tekijöistä mainittakoon Rauno Nieminen Ikaalisesta ja Juhana Nyrhinen Ylöjärven Kurusta. Rauno Niemisen kirjoitus Rijankeli, tahtirauta, pimpparauta... löytyy lehdestä Friiti Nro 3 vuodelta 2004. Siinä kerrotaan mm. kuinka Rauno teki pimpparautoja yhdessä seppä Eino Skytän kanssa ja niistä tuli niin hyviä, että Kansallisoopperan orkesterikin hankki niitä puolisen tusinaa.

Pimpparaudan pitotapoja

Klassisen musiikin konserteissa triangelia riiputetaan narussa tai nauhassa ja sitä lyödään silloin tällöin vapaana eli vaimentamattomana. Pelimannimusiikissa pimpparauta soi pääsääntöisesti joka tahdissa ja yleensä sekä vaimennettuna että vapaana. Tavallisesti lyödään vaimennettuna alatankoon ja vapaana ylätankoon. Lyöntipuikko on siis kolmion keskellä. Pelimannitapahtumissa olen nähnyt monenlaisia pitotapoja. Jotkut pitävät kiinni kolmion kannasta, jolloin rauta soi koko ajan vaimennettuna. Jotkut toiset pitävät rautaa lappeellaan kämmenellään, jolloin se on myös koko ajan vaimennettuna. Soitto kuulostaa kuitenkin elävämmältä, kun sitä soitetaan sekä vaimennettuna että vapaana. Yläkulmaan solmittu lenkki pannaan peukalon ympäri ja muilla sormilla vaimennetaan alaspäin lyönnit ja vapautetaan ylöspäin lyönnit. Itse pidän keskisormea yläkulmassa ja lenkkiä peukalossa. Näin rautaa on helpompi hallita ylimääräiseltä heilumiselta, mutta se soi kuitenkin yhtä kauniisti kuin vapaasti riippuessaan.

Eri tahtilajien soittaminen

Kun opettelee soittamaan pimpparautaa, voi aluksi lyödä pelkkää ykköstä ylhäältä päin ylätankoon.

Tätä tapaa voi käyttää myöhemminkin joissakin kappaleissa, esim. hitaissa, hartaissa katrilleissa. Seuraavaksi opetellaan lyömään vuorotellen vaimennettuna alatankoon ja vapaana ylätankoon. Soittopuikko kulkee siis edestakaisin ala- ja ylätangon väliä musiikin tahdissa ja rauta vaimennetaan aina alas mennessä ja vapautetaan ylös mennessä. Tämä soittotapa sopii esim. marssiin, polskaan, humppaan, poloneesiin, katrilliin, menuettiin, hitaaseen valssiin, cajun-valssiin ja jigiin. On huomattava, että esim. ravimarssissa ei voi käyttää kävelytahtia, vaan täytyy ottaa nopeampi ravin poljento, mutta soittotapa on sama. 

Valssi, hambo ja masurkka soitetaan siten, että lyödään kaksi kertaa vaimennettuna alatankoon ja kerran vapaana ylätankoon. Sottiisi, jenkka, polkka, tango ja foksi soitetaan lyömällä kaksi kertaa alatankoon siten, että puikko ei ensin osu välillä ylätankoon, mutta joka toisella kerralla osuu vaimentamattomaan ylätankoon . Jos soitettavassa kappaleessa on taukoja, ne pitää tietysti huomioida. Soinnin voimakkuutta säädetään lyömällä kovemmin tai hiljempaa. 

Mainittakoon, että pimpparautaa käytetään myös muissa maissa. Esim. Cajun- ja Zydeco-kappaleissa Lousianassa kuuluu usein pimpparauta. Eräät rock-yhtyeetkin käyttävät pimpparautaa soiton elävöittämiseen. Toivottavasti tämä hieno soitin säilyy käytössä meilläkin ja saa ansaitsemansa arvostuksen.

Oma soittourani

Pääsin Nytky-yhtyeeseen soittamaan pimpparautaa ja laulamaan kesäkuussa vuonna 1995, kun Nytky oli saanut kutsun kahden viikon Amerikan kiertueelle. Silloinen pimpparaudan soittaja ei uskaltanut mennä lentokoneeseen, joten minä pääsin hänen tilalleen. Sain tiedon asiasta puoli vuotta ennen matkaa. Harjoittelin soittamista joka päivä että sain sen tasolle, jossa sitä ei tarvitse ajatella yhtään, vaan voi keskittyä laulamiseen. Opettelin ulkoa kaikki Nytkyn ohjelmistossa olleet laulut.

Nytkyn vakituiseksi jäseneksi pääsin 1.1.2000. Olen soittanut myös Turun Kaksiurivisissä Tapio Vainiston johdolla, Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksessä Anna Janka-Murroksen johdolla, Varsinais-Suomen maakuntaorkesterissa Antti-Jussi Janka-Murroksen johdolla, Orivesi All Starsissa Antti Järvelän johdolla ja Europeade 2017 tapahtuman yhteydessä pidetyssä Joki – Ån esityksessä Marjaana Puurtisen johdolla.

Suoritin Suomen Kansanmusiikkiliiton pronssisen pelimannimerkin Mynämäellä syksyllä 2012. Sitä valvoi kolme tuomaria, joille piti antaa 20 kappaleen lista eri tanssilajeja edustavia kappaleita. Niistä he valitsivat neljä minun soitettavakseni. Kolmessa minua säesti kaksirivisellä Jenni Mäkelä, joka samalla suoritti itse pronssimerkin. Yksi piti soittaa ilman säestystä, joten lauloin sen kappaleen tunnistamiseksi.

Hopeamerkin suoritin Kaustisella kesällä 2013 yhdessä Jenni Mäkelän kanssa. Tuomarit valitsivat 40 kappaleesta 6 soitettavakseni. Neljässä Jenni säesti ja 2 soitin yksin laulaen melodiat. Jenni suoritti itse samalla hopeamerkin.

Kultanerkki tuli sitten Orivedellä vuoden 2014 lopussa. Siellä listallani oli 60 kappaletta, joista tuomarit valitsivat 8. Kuudessa minua säesti Kirsi Lindfors (nyk. Jaakkola) viisirivisellä harmonikalla. Hän suoritti itse samalla kultamerkin. Soitin yksin laulaen melodiat 2 kappaletta.

Heli Laaksosen soittokeikka Kaustisella

Nytky oli majoittuneena Ala-asteen erääseen luokkaan. Yhtenä aamuna Heli Laaksonen tuli sisään ja kysyi saako täällä nukkua. Toivotin hänet tervetulleeksi, ja hän valitsi patjan itselleen. Hän oli VIP-vieraana tullut Kaustiselle edellisenä päivänä ja ajatellut majoittua telttaan leirintäalueelle. Kun hän oli ajanut alueelle ja noussut autosta, tuli heti pari nuorukaista kysyen saavatko he pystyttää Helin teltan. Se oli valmiina tuossa tuokiossa, ja Heli nosti tarvittavat tavarat sisään. Yöllä rupesi satamaan. Aamulla, kun Heli heräsi, hän kuuli kysyttävän, maistuisiko kahvi. Avulias herrasmies oli tehnyt aamupalan valmiiksi ja tarjosi Helillekin. Heli oli hyvästä palvelusta kiitollinen, mutta kun sade yhä yltyi, hän päätti siirtyä sisätiloihin. Sattumalta hän tuli luokkaan, jossa minä, Antti Järvensivu ja Veikko Lahtinen eli Nytky olimme.

Oli tosi mukavaa kuunnella Helin juttuja, ja tunnelma oli korkealla, kun tuollainen persoonallisuus oli tupsahtanut seuraamme. Harjoittelimme siinä Nytkyn esitystä varten. Heli kuunteli keskittyneesti. Kun lopetimme, hän sanoi, että olisi kiva osata soittaa jotain. Sanoin, että kaksirivinen ja mandoliini ovat ehkä vähän vaikeita, mutta minä näytän miten pimpparautaa soitetaan. Esittelin hänelle huolellisesti, miten eri tanssilajit soitetaan. Oppitunnin jälkeen Heli otti pimpparaudan, löi sitä yhden kerran, antoi raudan minulle ja totesi: Nyy mää voin sanno, ett mää olen Kaustisel soittanu. Kiitokseksi oppitunnista hän antoi minulle runokirjansa Pulu uis, jonka kansilehdelle hän kirjoitti: Kaustisen kämppiksel Terol ilost miält! Heli Laaksonen 14.7.2004.

Heli on vieraillut muulloinkin Kaustisella. Kesällä 2014 hän toimi Varsinais-Suomen kavalkadin juontajana.

Sattumia matkan varrelta

Lensin kerran British Airways yhtiön koneella Lontoosta New Yorkiin. Matkalla amerikkalainen mies tuli kysymään, että onko minulla pimpparauta mukana. Kun sanoin, että on se, niin hän pyysi minua tulemaan New Yorkissa pubiin, jossa pidetään illalla jamit. Siellä oli kiva soitella mukavassa porukassa eikä tarvinnut tilata juomia, soittaa vaan. Mies oli nähnyt Nytkyn soittavan Göteborgin kadulla Nordlek

tapahtuman aikana ja painanut minun kasvoni mieleensä.

Liettuan Alytaysissa Nytky esiintyi urheilukentän laidalla, kun rupesi reippaasti satamaan. Antin ja Veikon viereen tuli äkkiä tytöt pitämään sateenvarjoa. Minun viereeni ei tullut, kun sillä ei ollut niin väliä, vaikka minun pelini kastuikin.

Kerran eräs mies tuli Nytkyn esityksen jälkeen kanssani juttelemaan. Hän oli kiinnostunut siitä miten pimpparaudalla soitetaan. Näytin muutaman soittokuvion. Sen jälkeen hän sanoi, että voisi ehkä soittaa pimpparautaa, jos joku toinen virittää sen.                                     

Jos haluat nähdä, miten eri tahtilajit soitetaan, katso YouTubessa video Pimpparaudan ABC.

Kristuksen syntymäjuhla Ambrosius Francken 1605-10 

Kiuruveden seppä Erkki Saastamoinen (Koivujärven Väinämöinen)

Rauno Nieminen Ikaalinen

Juhana Nyrhinen Ylöjärven Kuru

Ylärivissä Erkki Saastamoisen tekemät D- ja G-rauta, alarivissä vasemmalla Juhana Nyrhisen tekemä FB-rauta ja kaksi tehdastekoista triangelia

Rauno Niemisen ja seppä Eino Skytän tekemiä pimpparautoja

Kaksoislyönnin kaavio

Nytky-yhtye

Jenni ja Tero Mynämäellä

Tero ja Jenni Kaustisella

Tero ja Kirsi Orivedellä Tuomarit Karoliina Kantelinen Markku Lepistö ja Jari Komulainen Valvoja Päivi Ylönen-Viiri

Heli Laaksonen Kaustisella

Heli Laaksonen Varsinais-Suomen kavalkadin juontajana Kaustisella 2014

Taivaallinen pimpparaudan soittaja ei tarvitse lyöntipuikkoa. Sormet riittävät ja herkkä erikoisrauta.

Eustache Le Sueur La Muse Terpsichore

Cajun triangle player

Angelika Kaufmann Allegra 1779

Tero Elomaan perustamia yrityksiä

Tero Elomaa

Valmistuttuaan koneenrakennusalan diplomi-insinööriksi Tero Elomaa aloitti suunnittelijana piirustuslaudan edessä. Hänen vankkaan kokemukseensa suunnittelijana ja lujuuslaskenta- sekä markkinointikykyynsä perustui hänen perustamiensa suunnittelutoimistojen menestys. Työn ohella hän suoritti vielä ekonomin tutkinnon, mikä vahvisti taloudellista osaamista ja yrityksen johtamista.

Piirustussali ennen tietokoneaikaa

Elomatic Oy:n perustaminen

Elomatic Oy:n perustivat Tero Elomaa (49 osaketta), Sirkka-Liisa Elomaa (1 osake) ja Maija-Liisa Elo (50 osaketta), niin kuin 22.9.1970 päivätystä perustamiskokouksen pöytäkirjasta käy ilmi. Tero Elomaa toimi yhtiön ensimmäisenä hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana. Hän hoiti kaikki perustamiseen liittyvät käytännön asiat, hankki asiakkaita ja palkkasi ensimmäiset suunnittelijat eli käynnisti yhtiön toiminnan. Ari Elo oli Elomaticin perustamisen aikoihin töissä Auran Rautateollisuus Oy:ssä ja siirtyi myöhemmin Wärtsilä Oy:n palvelukseen. Muutama vuosi yhtiön perustamisen jälkeen Ari Elo siirtyi Elomaticiin. Suunnittelupäälliköksi palkattiin Juhani Hyvönen. Yhtiö on kehittynyt ja laajentunut huomattavasti Olli Mannerin johdolla. Suunnittelijoita on nykyisin n. 1020.

Ilman Teroa ei Elomatic Oy:tä (tuttavien kesken Elomaatic Oy:tä ja sen työpaikkoja olisi olemassa.

Elomatic Oy:n perustamiskokouksen pöytäkirja

Maija-Liisa Elon muille Elomaticin perustajille lahjoittama taulu, jonka hän on itse maalannut

Maija Elon maalaaman taulun signeeraus

Elomaticin ja Etteplanin perustamisen ja käyntiinajon kivijalkoina olivat Teron vankka suunnittelu-, markkinointi-, johtamis- ja talousosaaminen. Hän on koulutukseltaan diplomi-insinööri ja ekonomi. Tässä syntyy kivenmurskain. Hänen suunnitteluosaamiseensa sisältyi myös laitteiden rakenteiden lujuuslaskenta. Kun Teknillisen korkeakoulun professori Pentti Laasonen opetti lujuusoppia, hän sanoi, että suunnittelijoiden eliittiin kuuluvat ne, jotka hallitsevat suunnittelun lisäksi myös lujuuslaskennan. 

Ennen tietokoneaikaa rakenteiden jännitykset selvitettiin laskutikulla, kynällä ja paperilla. Apuna käytettiin myöhemmin myös veivattavaa mekaanista laskukonetta eli snurraa. Lujuuden määrittäminen oli tärkeä sen vuoksi, että suunnitellut laitteet kestivät siihen kohdistuvat kuormitukset, muttei ylimitoitettu rakenteita, ettei hinta nouse turhan korkeaksi.

Tero hankki asiakkaat ja suunnitteli ensimmäiset koneet ja laitteet itse. Suunnittelijoita palkattiin sitten, kun tilaukset lisääntyivät riittävästi. 

Laskutikku ja kaksi snurraa

Turun Sanomat levittää väärää tietoa Elomaticin perustamisesta

Vihdoinkin Turun Sanomat oikaisi tiedon Elomaticin perustajasta. Tosin siinä esitetty käsitys on vain niillä, jotka eivät tiedä asiasta tarkemmin. Ilman Tero Elomaan tekemää yhtiön käyntiin vetoa sitä olisi ollut mahdotonta jatkaa. Ei olisi ollut asiakkaita, tilauksia, päteviä suunnittelijoita eikä hyvää mainetta.

Yllä olevissa Turun Sanomien jutuissa sanotaan, että Ari Elo perusti Elomatic Oy:n. Ylempänä olevan perustamiskokouksen pöytäkirjan mukaan yhtiö perustettiin 22.09.1970 eikä siinä ole hänen nimeään. Dilomi-insinöörimatrikkelin mukaan Ari Elo tuli Elomaticiin vasta 1973, kun se oli jo täydessä käynnissä minun ansiostani. 

Annoin osakkeeni Arille, kun Toijalan Teräsvalmisteen johtaja Pentti Virtanen ehdotti minulle pitkäaikaista yhteistyötä betonielementtitehtaiden koneiden ja laitteiden kehittämisessä. Hän ei halunnut tilata suunnittelua Elomaticista, kun Teräsvalmisteen tuotemerkki oli Elematic. Perustin sen vuoksi oman yhtiön nimeltä Prosessikone Oy. Se kasvoi nopeasti. Muutaman vuoden kuluttua suunnittelijoita oli jo kolmekymmentä. Teräsvalmisteesta on kehittynyt maailmanlaajuinen  betonielementtitehtaita valmistava suuryhtiö Elematic Industries Oyj.

Tuntuu kuitenkin mukavalta, kun perustamani yhtiö Elomatic Oy menestyy ja laajenee, vaikken itse olekaan siinä enää mukana. Ja tietoisuus siitä, että olen luonut yhtiöön 850 työpaikkaa toki lämmittää.

Onnea vaan Ari Elo! Tosin Elomaticia ei olisi, ellei Tero Elomaa  olisi sitä perustanut ja vetänyt menestyksekkäälle kasvu-uralle vankan koneensuunnittelutaitonsa avulla.

Tuntuu mukavalta kun minun perustamani koneensuunnittelu toimistot pärjäävt hyvin korona-aikanakin. Etteplan on sijalla 5 ja Elomatic 7. Etteplanissa on nyt 1580 suunnittelijaa ja Elomatikissa 1020.

Tämäkään artikkeli ei kerro totuutta. Se ei ole historiakirjan mukainen. Se on pikemminkin henkilöhaastattelu.Vanha totuus sanoo, että kun joku tekee merkittävän työn , tulee toinen ja ottaa kunnian. Tämä henkilö ei ole suunnitellut yhtään konetta tai laitetta eikä olisi pystynyt Elomaticin toimintaa aloittamaan. Siinä vaadittiin hyvää suunnittelu- ja lujuuslaskentataitoa sekä markkinintiosaamista.

Turun yliopiston tutkija Petri Lavonen on näköjään joutunut hyppäämään Ari Elon kelkkaan ja kirjoittamaan hänen haluamaansa tekstiä. Ymmärrän tämän hyvin sillä muuten historiakirjaa ei olisi julkaistu ja Lavoselle olisi tullut harmia. En ole ennen kuullut mistään Sitran rahoituksesta. Mutta kun haluaa ottaa kunnian toisen tekemästä työstä täytyy keksiä valheita sen oikeuttamiseksi. On varmaa, että ilman minua Elomaticia ei olisi. Olen koulutukseltani koneensuunnitteluun erikoistunut diplomi-insinööri ja ekonomi. Hankin asiakkaat ja suunnittelutilaukset ja tein koneiden ja laitteiden piirustuksia ja lujuuslaskelmia. Kun kapsiteettini ei enää riittänyt palkkasin lisää suunnittelijoita ja opetin heidät tähän työhön. Minun suunnittelu- ja markkinointiosaamiseni tuottama maine antoi Elolle mahdollisuuden jatkaa Elomaticin toimintaa kun minä lähdin tielle joka johti vielä surremman suunnitteluyhtiön Etteplanin perustamiseen.

Listassa on että Tero Elomaa on Elomaticin ensimmäinen toimitusjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Hän perusti yhtiön ja aloitti sen toiminnan koneensuunnittelu-lujuuslaskenta- ja markkinointitaidoillaan. Hän veti yhtiön vankalle kasvu-uralle. Kirjassa ei sanota sanaakaan hänen haastattelussa esittämässään alkuaikojen kuvauksesta eikä näytetä ainoatakaan hänen antamaansa kuvaa. Kirjan kirjoittajan on varmaan pakko ollut kirjoittaa alku Ari Elon  keksimän tarinan mukaan sillä muuten hän ei olisi saanut maksua. Olisi käynyt niinkuin hänen kirjoittamansa Perttelin historian suhteen. Sitä ei hyväksytty ja maksu riitautettiin. Sen kirjoitti sitten halikkolainen historioitsija.

Komme

Ettteplan Oy:n perustaminen

Olin perustanut Elomatic Oyn Turkuun vuonna 1970 ja vetänyt sen hyvään käyntiin sekä aloittanut suunnittelutoiminnan Kaarinassa Prosessikone Oyn nimellä vuonna 1975 suuntautuen eri sektorille kuin Elomatic. Suunnittelutyöllä oli paljon kysyntää noina aikoina ja se sai vähitellen ajattelemaan, että Suomessa pitäisi olla suurempi koneenrakennusalan suunnittelutoimisto, joka voisi yksittäisten koneiden ja laitteiden sijaan ottaa suunniteltavakseen kokonaisia tuotantolinjoja koneineen ja laitteineen.

Olin piirtänyt uusia tuotteita Oulussa toimivalle Konepohja Oylle, joten tunsin hyvin sen suunnittelupäällikön Ensio Juotasniemen. Hän oli sittemmin jossain vaiheessa perustanut oman suunnittelutoimiston Prosensio Oyn Ouluun.

Esko Poltto Oy tilasi Prosessikoneelta suunnittelua alihankintana 1980- luvun alussa, joten tunsin myös Esko Polton

Kutsuin Ension Kaarinaan, ja hän tuli 14.11.1981. Puhuin hänelle isomman toimiston perustamisesta. Hän kiinnostui kovasti hankkeesta, joten jatkoin asian valmistelua.

Esko Poltto puolestaan tuli Kaarinaan 7.4.1982 ja hänkin kiinnostui.

Tutkin sitten SKOLin eli Suomen Konsulttien Liiton jäsenluetteloa nähdäkseni minkälaisia insinööritoimistoja Suomessa on ja päätin soittaa Laitesuunnittelu Oyn johtajalle ja omistajalle Tapani Mönkköselle Poriin. Tapasimme Porissa 2.8.1982.

Tapani piti myös hanketta hyvänä ja kannatettavana.

26.8.1982 kokoonnuimme kaikki neljä Esko Poltto Oyn toimistoon Helsinkiin. Siellä totesimme, että olemme yhtä mieltä yhteisen firman tarpeellisuudesta ja lähdemme sen osakkaiksi yhtä suurin osuuksin. Perustamistoimet annettiin minun tehtäväkseni.

12.4.1983 pidettiin perustava yhtiökokous Prosessikone Oyssä Kaarinassa ja osakeyhtiön perustamiseen tarvittavat paperit ja ilmoitukset allekirjoitettiin 4.5.1983 Laitesuunnittelu Oyssä Porissa. Yhtiön nimeksi tuli Esko Polton ehdotuksesta Etteplan Oy perustajien etunimien Esko Tapani Tero ja Ensio mukaan. (Tuttavien mukaan nimi tulee sanoista Elomaan Tero Tero Elomaa) Esko hankki yhtiölle myös logon.

Etteplan Oy merkittiin kaupparekisteriin 28.8.1983.

Etteplanin hallitus, jonka puheenjohtajana alkuaikoina oli Esko Poltto, kokoontui 19.10.1983 Prosessikone Oyssä, 25.11.1983 Esko Poltto Oyssä, 10.1.1984 Laitesuunnittelu Oyssä ja 9.3.1984 Prosensio Oyssä.

Kiersin ahkerasti uuden yhtiön mahdollisten asiakkaiden luona kertomassa Etteplanista ja varmistuin siitä, että tilauksia tulee. Tilanne oli siinä mielessä suotuisa, että osakasyhtiöt olivat ennestään tunnettuja ja luotettavia suunnittelutoimistoja.

Pyysin 22.3.1984 tarjouksia Etteplanille hankittavasta suunnittelutyöasemasta tietokoneineen ja A1-printtereineen sekä koneensuunnitteluohjelmistosta.

Mainittakoon, että tietone ja tulostin maksoivat siihen aikaan 320 000 markkaa eli noin 54 000 euroa.

9.5.1984 vuokrasin toimitilat osoitteesta Terveystie 16 Hollolasta, että saatiin hyvä maantieteellinen kattavuus toiminnoille.

Ensimmäinen suunnittelutilaus Etteplanille tuli 11.6.1984 Kone Oyltä. Tätä työtä tekemään palkkasin ensimmäisen suunnittelijan 19.6.1984.

Tilauksia rupesi tulemaan sitä tahtia, että 28.8.1984 palkkasin viisi uutta suunnittelijaa.

11.10.1984 järjestettiin suuri tiedotustilaisuus lehdistölle ja muulle medialle Etteplanista. Osakkaat eli hallitus olivat luonnollisesti paikalla.

Tyttäreni Ewy Elomaa muutti 4.11.1984 Hollolaan. Hän rupesi hoitamaan Etteplanin konttoriasioita.

27.11.1984 Pidettiin Etteplanin hallituksen kokous ja yhtiökokous Hollolassa. Täytyy todeta, että hallitus toimi erittäin asiantuntevasti ja kokouksissa oli mukava tunnelma. Kaikki tulivat hyvin toimeen keskenään ja olivat samaa mieltä asioista, joten kokoukset olivat kaikin tavoin miellyttäviä. Siksi niitä pidettiin kerran kuukaudessa.

24.4.1985 pidetyssä hallituksen kokouksessa pyysin eroa toimitusjohtajan tehtävästä, sillä Etteplan oli saatu hyvään vauhtiin ja minua tarvittiin Prosessikone Oyssä. Aina kun jollakin suksi tökkäsi, niin minulta kysyttiin neuvoa, kun osasin ratkaista sekä tekniset että taloudelliset ongelmat.

7.5.1985 Heikki Hornborg aloitti toimitusjohtajana. Heikki oli oikea löytö. Suunnittelupäällikkönä toimi Matti Hokkanen. Kun sitten ajan mittaan hallituksen puheenjohtajaksi tuli Tapani Mönkkönen ja talousjohtajaksi Ritva Mönkkönen, niin Etteplan kasvoi ensiluokkaisen suunnitteluosaamisen ja taitavan johdon ansiosta suunnittelutoimistoksi, jolla on nykyisin yli 2800 suunnittelijaa monessa eri maassa. Minä jatkoin hallituksen jäsenenä ja olin kielitaitoni ansiosta Heikki Hornborgin mukana aloittamassa toimintaa Ruotsissa.

  

Koska Etteplan Oy perustettiin Teron aloitteesta ja Teron käyntiin vetämänä, ei sitäkään ja sen yli 2800 työpaikkaa olisi ilman Teroa.

Etteplan Oy:n perustajat Esko Poltto, Tapani Mönkkönen, Tero Elomaa ja Ensio Juotasniemi

Tero Elomaa Heikki Hornborg Tapani Tuori Ritva Mönkkönen Seppo Ruoho Ensio Juotasniemi

Ritva Mönkkönen Tapani Tuori Ensio Juotasniemi Seppo Jaakkola Tero Elomaa Heikki Hornborg Seppo Ruoho

Etteplanin hallitus Ensio Juotasniemi Tapani Mönkkönen 
Tapani Tuori ja Tero Elomaa

Ira ja Tero Elomaa Etteplanin 20-vuotisjuhlassa (Meidät haettiin Kaarinasta ja tuotiin juhlan jälkeen takaisin, vaikka olisin voinut itsekin ajaa)

Tämä juttu oli Turun Sanomissa 25.4.2014. Tuntuu kivalta, kun perustamani ja käyntiin vetämäni isot suunnittelutoimistot tekevät kauppoja keskenään, varsinkin kun tietää, ettei kumpaakaan olisi olemassa ilman minua.  Tero

Ja alla oleva juttu Tekniikka & Talous-lehdessä 2.5.2014

                       Tällaisia uutisia on mukava lukea, kun Etteplaniakaan ei olisi ilman minua.

Turun ammattikorkeakoulun aloittamisen valmistelu

Tero Elomaa siirtyi vuonna 1989 Turun teknilliseen oppilaitokseen Teknologiapalveluosaston johtajaksi. Hän laati yhdessä diplomi-insinööri Matti Hupposen kanssa projektisuunnitelman Varsinais-Suomen ammattikorkeakoulun perustamiseksi. Suunnitelma on päivätty 10.1.1990. Sen perusteella saatiin ammattikorkeakoulun kokeilulupa ja alku Turun ammattikorkeakoululle. Tästä voidaan kiittää oppilaitoksen ennakkoluulotonta rehtoria Matti Niinimäkeä.

Turun ammattikorkeakoulun aloitusta valmistelleet Tero Elomaa, Matti Niinimäki ja Ilkka Lähteenmäki

Mukanaolo Valonian perustamisessa

Vuonna 1992 Tero Elomaa kutsuttiin Turun yliopistoon vetämään Uuden teknologia projekteja ja hoitamaan mm. elektroniikan ja materiaalitekniikan muuntokoulutusta insinööreille ym. Mielenkiintoinen uusi koulutusala oli myös puhdastilateknologia. Kiitokset Martti Julkuselle! Yksi projekteista, jonka ohjausryhmässä Tero oli yliopiston edustajana, oli Varsinais-Suomen energiatoimiston perustaminen Turkuun EU:n rahoituksella. Sen nimi on nykyään Valonia, ja sen toimiala ja toiminta on huomattavasti laajentunut.

Teron harrastuksia

Harrastuksekseen Tero Elomaa soittaa ja laulaa Nytky-yhtyeessä, Turun Kaksirivisissä ja Sekakuoro Kulkusissa sekä Turun Laulelman Ystävissä. Lisäksi hän etsii tietoja ja kirjoittaa sukulaisensa, taidemaalari Erik Johan Löfgrenin työstä taiteilijana ja teatterimiehenä. Kirja Taidemaalari Erik Johan Löfgren tatterityössä on jo painettu. 

Yhtye Nytky eli Veikko Lahtinen, Tero Elomaa ja Antti Järvensivu

Tero Elomaan kotisivun osoite on  teroelomaa.blogspot.com

Hänellä on blogisivujen lisäksi sivut myös Facebookissa.